Sateenkaarilippu liehuen rakkauden puolesta

Lauantaina otin osaa ensimmäistä kertaa elämässäni Pride-kulkueeseen. Koko viikon olin pelännyt, että sää on yhtä paska kuin lähes koko kesän, mutta kuin ihmeen kaupalla aurinko paistoi! (Mistä seurasi tietty se, että käräytin rintani ja nenäni [kolmannen kerran tänä kesänä, how is is even possible?])

Ryhmämme teema oli viikset/hipsteri, mikä aiheutti omalla kohdallani pienoisen tuskan huokauksen, jos ihan rehellisiä ollaan, sillä eihän minulla ole mitään hipsterivaatteita... Viikset pummasin aNightingalelta ja onneksi kiiWin kaapista löytyi lähes koko vaatekerta. Ostin vain isot lasit ja kangaskassin ja hiphei, olin valmis! Hommasin vielä itsellebinkauan kuolaamani sateenkaarilipun, älkää kertoko äidille kuinka paljon se makso :O xD.

En laita muista ihmisistä kuvia, koska en ole pyytänyt siihen lupaa. Mutta muutama kuva itsestäni kuitenkin :)

Olen surkea ottamaan selfie-kuvia, mutta kylläpä noista nyt näkee. Siis ei noi kaikki ole itseni ottamia, ensimmäisestä kiitos L:lle ja viimosesta kiitos kiiWille :p

En tiedä miksi, mutta minulla oli aikas itsevarma olo noissa vaatteissa :o ehkä siis alan pitää tuollaisia enemmän? :D

Päätin tässä myös, että alan pitää päiväkirjaa pitkästä aikaa :p ja hain talkoolaiseksi Qstockiin, jos pääsen sinne, näen Sonata Arctican kolmanne kerran tänä vuonna... hups ^^'

ja pian saan tietää, mihin pääsen opiskeöemaan vai pidänkö välivuoden. Ensimmäinen hylkäyskirje tulikin jo, ja kyllähän se pahalta tuntui, vaikka tiesinkin ettem sinne pääse....

Mutta joo... eipä taaskaan ole muuta. Heipsun!

ps. Vien kapulan pian huoltoon taasen, ja se oikeastaan vaikuttaa ainoastaan facebookin, twitterin ja instagrammin käyttöön... tännehän tulee kirjoiteltua niin harvoin xD

I'm happiest girl alive ~

Jotkut teistä, jotka vaivaudutte blogiani lukemaan, ovat ehkä tajunneet, että minua on kiusattu koulussa. Silloisen tilanteen johdosta rakastuin System of a Downiin ja ihastuin Sonata Arcticaan ja sillä tiellä ollaan edelleen. Varsinkin Sonata Arctica on kasvattanut merkitystään elämässäni viime vuosina, kun on ollut vähän rankempaa.

System of a Downin olen nähnyt kaksi kertaa livenä. Provinssissa 2011 olin perheen kanssa asiakkaana ja Jurassicissa 2013 talkoolaisena. Sonata Arctican olen nähnyt kerran Helsingin The Circuksessa 2014 ja eilen toisen kerran Kivenlahti Rockissa vuosimallia 2014, jossa olin talkoolaisena.

Talkooinfoteltta oli päälavan takana, joten kaikki bändit menivät ohi mennessään backstagelle ja sieltä lavalle ja takaisin. Näin siis vaikka ketä!

Mutta kaikista parasta oli se, kun tulin Sonatan keikalta ja tapasin Tony Kakon (laulaja) ja Pasi Kauppisen (basisti) ja sain molempien kanssa yhteiskuvat! Tärisin innostuksesta vielä monta tuntia tapahtuneen jälkeen ja nyt kun mietin asiaa, kyyneleet kihoavat silmiini, koska molemmat olivat hirveän mukavia, pitivät tiukasti kiinni ja kumartuivat (varsinkin parimetrinen Pasi) niin että olivat vähän paremmalla tasolla allekirjoittaneeseen pätkään verrattuna. Ja siis se oli toiveideni täyttymys! Tai paremminkin en edes uskaltanut toivoakaan sitä, koska pelkäsin että silloin sitä ei kuitenkaan tapahdu... sama juttu opiskelupaikan suhteen, en uskalla toivoa mitään, koska silloin en varmasti pääse.

Ja koska olen jakanut nämä kuvat sosiaalisessa mediassa, päätin lätkäistä ne myös tänne (: tästä saatte vielä kuulla (ainakin jonain pieninä vihjauksina :D) nimmarit jäi vielä saamatta, mutta ensi kerralla sitten ;)

Mulla on kyllä sortsit tuolla alla, talkoopaita vaan on niin pitkä, ettei ne oikein näy :D ylemmässä kuvassa on Tony ja alemmassa Pasi (nämä kaksi ovat omat suosikkini, Elias olisi vieläs kolmas, mutta herra kerkesi livahtaa ohi :p)

Heipsun!

Ylioppilaskuvia

Niin... Pääsin kuin pääsinkin ylioppilaaksi! Juhlittiin melko pienellä porukalla, paikalla olivat mummi, kummini sekä tätini oman perheeni lisäksi. (Ja voin sanoa, että vaikka porukkaa oli vähän, kälätystä oli sitäkin enemmän, ja meinasipa se pinnakin palaa muutaman kerran :P) Itse en aluksi halunnut juhlia, koska ajattelin osallistua ystävieni juhlintaan, mutta äiti sai minut jotenkin ylipuhuttua... :D

Kuvat on ottanut kummisetäni, koska mihinkään studioon minä en lähde. :P Loppujen lopuksi omissa juhlissani oli alkuperäisestä suunnitelmasta jäljellä vain valkosuklaajuustokakku sekä täytekakku, mutta kyllä kaikki sitten kuitenkin kelpasi xD

Edellisenä iltana kävin katsomassa kiiWin kanssa Sami Hedbergiä Helsingissä, ja ulvoin naurusta xD kiitos!

Onnea kaikille uusille ylioppilaille ja niille, joilla vain alkoi kesäloma!

ps. Pääsykokeet on nyt ohi, koska tänään oli viimeinen! Nyt vain jännätään heinäkuun alkuun asti pääsenkö mihinkään...
pps. Tulkaa moikkaamaan Kivenlahti Rockiin jos haluatte ;)

Maanantaina on viimeiset kirjoitukset: ruotsin kirjallisen kokeen uusinta. Ei ehkä tietenkään kannattaisi sanoa, että olen menossa sen uusimaan, mutta meni jo... Viimeksi jäin kuusi pistettä vähimmäistavoitteestani, ja syytön siitä VR:ää, joka päätti perua juuri sinä päivänä täältä ihnisten ilmoille kulkevan junan joten jouduimme kaahaamaan mopolla kylmässä 15 kilometrin päähän ja olin vähällä myöhästyä koko kirjoituksista, voi siis arvella, että olin huonolla tuulella. Siispä nyt menen uusimaan, jos vaikka pärjäisin paremmin :)

Juhlistan yo-kirjoitusten loppumista sillä, että käyn maanantaina kyselemässä aikoja ja hintoja tatuoinnilleni :3 jaksan jauhaa siitä nyt aika kauan varmaankin, pyydän valmiiksi anteeksi.

Pääsykoekirjani Turun yliopistoon saapui eilen. Sitten pitäiso jostain hommata jokin kirja, joka käsittelee pohjoismaide historiaa ja yleistä historiaa 1500-1700 -luvuilla. Voi kun kiva :S Toukokuun loppu ja kesäkuun alku meneekin soveltuvuus- ja pääsykokeissa. Ja sitten kun ne ovat ohi, voisin ehkä kirjoittaa jotain muutakin kuin vain faktat tiskiin -esseitä... ja voisin nukkua rauhassa... ja lukea kirjoja. Ajatelkaa, kirjahyllyssäni on 8 kirjaa, joita en ole lukenut! Se on jo häpeä...

Ja sitten kun lakkiaiset ovat ohi, rapsautan hiukseni takaisin mahdollisimman lyhyiksi. Nyt niitä täytyy vähän kasvattaa, koska äidilläni on jokin visio sen ylioppilaslakin kanssa... Pitäisi vähän miettiä myös niitä juhlia... varsinaisena päivänä en niitä ole pitämässä, että pääsisin Chichirin juhliin ja että hän pääsisi omiini, mutta en oikein tiedä, pidänkö mitään... toisaalta äiti opiskelee kokiksi, joten hänenhän pitäisi osata tehdä jotain hyvää? Ja olisihan se ihan mukavaa saada lahjoja ja huomiota, en vain pidä siitä järjestämisestä...

no... mietitään sitä sitten, mutta nyt: Heipsun c:

Voi kyllä... Olen vieläkin elossa.

Aina se päivittely jää hieman heikoksi... Pyydän anteeksi. Kokoanpa siis tähän tällaisen kokoelmapostauksen, joita on viime aikoina tullut useampikin :)

29.1.2014 (kyllä, menemme näin pitkälle menneisyyteen)

Keskiviikko, keskiviikko
Tiistain sisko
tulethan pian

Olen odottanut tätä päivää joulukuun alusta (vai marraskuun lopusta?) lähtien kun varasin liput Sonata Arctican 15th Anniversary Tour-konserttiin Helsingin Circukseen. Samaisena päivänä tutustuin äidin koulukavereihin (näin sivumainintana). Äitini päätti vaihtaa alaa kahdeksantoista vuotta kestäneen kotiäitiyden jälkeen ja opiskelee nyt kokiksi. Hän valmistuu syksyllä. Jos haluatte törmätä hänen ruokiinsa, käykää syömässä Kirkkonummen Bistro Omatissa, hän on siellä työssäoppimisessa ensi viikosta lähtien neljä kuukautta. Kun olen maininnut ystävilleni, että äiti opiskelee kokiksi, valtaosa on huomauttanut, etteihän hänen tarvitsisi opiskella mitään sellaista, ruuat ovat selvästi kelvanneet ilman koulutustakin :) olen nämä terveiset aina välittänyt äidilleni, jotta hän saisi hieman itsetuntoa. (Sitä hän on tarvinnut, koska opettaja on aika huono ja lyttäävä ollut.)

Mitä nyt eksyin aiheesta. Siis. Jonotin kaksi tuntia hyytävässä viimassa konserttipaikan edustallaja kadotin hetkeksi varpaani. Tutustuin jonossa erääseen tyttöön ja tämän äitiin, jotks olivat valmiita pitämään minulle paikkaa, jos haluaisin käydä lämmittelemässä välillä. :')

Pääsin vihdoin sisälle ja ETURIVIIN! Ja voin sanoa, että ensikertalaisena eturivissä oleminen oli aika mahtavaa... :D Olin kyllä valmis antamaan paikkani tämän jonossa tapaamani tytön äidille, joka oli valtaisa Elias-fani, mutta eipä hän siihen halunnut (: tämä tyttö lupasi lähettää ottamiaan kuvia minulle,  koska akkuni oli niin vähissä, ettei puhelimeni suostunut enää yhteistyöhön.

Keikka kesti kaksi tuntia ja ilman lämppäriä. Ja ah... Lähes kaikki toivomani kappaleet olivat mukana. Ja lopuksi sain vielä plektran! :) ja kun pääsin kotiin olin seitsemännessä taivaassa, kärsin hirveästä migreenikohtauksesta ja olin kuolemanväsynyt mutta kuitenkin niin onnellinen. Ja kaikki tämä jylläsi päälläni yhtäaikaa....

Se siitä sitten (:


Helmikuussa oli ruotsin ja englannin kuuntelut. Ne meni nöin alustavien pisteiden perusteella ihan hyvin.

Sain hommattua itselleni ylioppilasjuhlamekon.

Olen lukenut yhteiskuntaoppia niin paljon, että korvista tulee jo ulos, mutta en ole varmaan vieläkään opiskellut sitä tarpeeksi.

Kun minulla on 17.3. ollut viimeinen ylioppilaskoe, alan hyväksyä mahdollisimman monta työtarjousta ja säästää rahaa. Sitten alan selvittää tatuointien hintoja ja jos mahdollista, myös asiakkaiden kokemuksia. Tavoitteenani olisi saada tatuointi ennen lakkiaisia. Chichiri on sen minulle jo piirtänyt ( tosin, koska olen ikävän vaativa tapaus, hän joutuu piirtämään sen vielä kerran, anteeksi!) Jos olen oikein arvioinut, se pitäisi hommata toukokuun puoliväliin mennessä, että se kerkeäisi parantua ennen lakkiaisia.... uuuu, jänskääää

Yhteishaku alkaa ensi viikolla ja yäk. Toisaalta, itselläni on mitä luultavimmin ainoastaan yksi varsinainen pääsykoe ja muut ovat soveltuvuuskokeita, mutta tästä en ole aivan varma. Paikkojen järjestyskin on hieman epäselvä vielä. Ja mitäs sitten jos en pääsekään opiskelenaan minnekään? Mitäs sitten teen? Lukiokin vei niin paljon aikaa, ja jos yliopistokin lykkääntyy vuodella, olen ties kuinka vanha ennen kuin pääsen "oikeisiin" töihin....

Ja taas toiseen aiheeseen:
Katsoin keskiviikosta torstaihin ensimmäistä kertaa elämäni aikana Taru Sormusten Herrasta -elokuvat. Ja totta kai pidennetyt versiot. Ja nyt ihmettelen, miksen ole katsonut niitä aiemmin? Ne ovat varmaan parhaita fantasiaelokuvia ikinä. Siis toteutuksen kannalta. Kirjoja en ole vielä lukenut, mutta toivottavasti saisin sen jättiläisen, jossa ne kaikki ovat, ylioppilaslahjaksi. Tämä hurahtaminen tapahtui siinä vaiheessa kun kävin kavereideni kanssa katsomassa Hobitti kakkosen ilman, että olin nähnyt ykköstä tai LOTR-elokuvia. Fiksu lapsi. Mutta olen nyt kyllä jo katsonut ykkösenkin, älkää huoliko! :) Hobittikin olisi mukava saada kirjana. En voi vielä sanoa, meneekö Taru Sormusten Herrasta -kirjat Perillinen -sarjan ohi, aika näyttää :) Elokuvat ainakin meni, tosin siihen ei paljon tarvittukaan, Eragon on sen verran surkea elokuva... xD Ainoa hyvä asia siinä elokuvassa on Brom... mutta takaisin Sormukseen. Minun piti sanoa jotain jostain... Niin, en oikeastaan pidä tästä näyttelijästä Dominic mikä-lie-sukunimensä-on, joka näyttelee Merriä tai Pippiniä (ne menee vielä sekaisin), koska joka elokuvassa/sarjassa, jossa olen hänet mähnyt, hän on varsin ylimielisen oloine ällötys, mutta tässä olikin aivan erilainen... Pidin Merristä ja Pippinistä todella paljon. Klonkkukin sai hieman sympatiaa osakseen silloin kun ei ollut... klonkkumainen :D Ja toki Legolas ja Gimli varasti hieman shown aina välillä :p Ja olisikohan siinätatarpeeksi tästä aiheesta?

Muuta merkittävää tässä ei vissiin ole tapahtunutkaan? (Siis sellaista mullistavaa, toki on paljon kaikkea pientä tapahtunut)

Ehkäpä pääsisin kirjoittamaan jotain viihteellistä pian kun kirjoitukset on ohi.

Ottakaa yhteyttä, jos haluatte käydä joskus kahvilla tai jottai, olen surkea aloittamaan suunnittelua :D

Heipsun!!

Terve taas! (Pitkästä aikaa...) On ollut aika kiire tässä viime päivinä,  kun on pitänyt lukea yhteiskuntaoppia ja tehdä kaikkea muutakin inhaa...

Mutta ajattelin nyt vähän kertoa, mitä kuuluu.
Eli eli.... Aluksi: Hyvää alkanutta vuotta 2014. Kyllä. Nyt minä vasta muistan sitä toivottaa... ^^' Vuosi alkoi meillä hieman poikkeuksellisissa oloissa, koska vietimme uuden vuoden päivän (pitäisikö se kirjoittaa yhteen?) autossa matkalla pohjoisesta takaisin etelään.

Sonata Arctican konsertti lähestyy ja siitä jaksan nyt sitten varmaan aika pitkään meuhkata. Siis tämä 15th Anniversary Tour... Uuuuuuu xD Tilasin tänään itselleni ihanaisen Sonata-hupparin, joka kyllä söi kuuskymppiä tililtä, mutta mitäpä sitä rahojaan säästelemään, eikös se näin ole?

Päätin aloittaa astetta terveellisemmän elämän vuoden alusta. Ajattelin, että jätän limut, karkit ja hampurilaiset pois vähäksi aikaa ja alan käyttöön tuota meidän omaa privaattikuntosalia hyödyksi. Tähän mennessä olen ollut siellä kaksi kertaa, kun olin tuossa välissä kipeänä. Limut on ollut hyvun vaikeaa jättää pois, samoin suklaa. Ja aina sillon tällöin on tullut iloisesti repsahdettua... Tätä uutta elämäntyyliä en alouttanut siksi, että pitäisin itseäni jotenkin lihavana ( koska vaikka pullea olenkin, en ole lihava) vaan oikeastaan sen takia, että aloin huolestua siitä, että alan olla diabetes-riskiryhmässä. Olisi mukavaa saada vähän vyötäröltä pois, ettei käy huonosti. Ja kunnonkohotuskuuri tulee tarpeeseen, sen verran vötky olen xD

Haluan kovasti kiittää aNightingalea blogipalkinnosta, ajattelin kyllä pistää hyvän kiertoon, mutten sitä ole vielä saanut aikaan ^^'

Lopuksi haluan muistuttaa, että lauantaisin tulee Putous ja nyt sunnuntaina alkaa Uusi Sherlock! Ja sunnuntaina tulee myös viimeinen Hercule Poirot ikinä, katsokaapa sekin!
Lopuksi: Onko suosikkeja Putouksen sketsihahmokilpailussa?

Heipsun! :)

Haasteista haastavin

Haasteen säännöt:
- Jokaisen pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
- Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen.
- Täytyy keksiä 11 uutta kysymystä.
- Täytyy valita 11 bloggaajaa.
- Täytyy kertoa, kenet on haastanut.
- Ei takaisin haastamista.


11 asiaa minusta:

1. Olen saamaton. Tämän tekstin kirjoittamiseen tulee todennäköisesti menemään paljon enemmän aikaa kuin oikeasti ajattelin. En saa millään luettua ylioppilaskokeisiin...

2. Rakastan kirjoittamista! Heitin runot menemään ja aloin enemmän keskittyä proosaan, ja kyllähän sitä tekstiä syntyy, laadusta en tiedä xD Kirjoittamisen avulla voin vajota omaan maailmaani...

3. ... ja oma mielensisäinen maailmani on turvapaikkani. Voin olla se kuka haluan (ja se vaihtelee päivittäin) ja voin kehitellä kaikenlaisia typeriä pikkudraamoja, joiden osia esittävät oikeat ja fiktiiviset hahmot. (En ole hullu!) Omaan maailmaan pakeneminen on aina ollut eräs keinoistani irtautua ikävistä hetkistä, ja viime aikoina siitä on tullut vielä tärkeämpi osa rentoutumistani.

4. Pidän hömppäsarjoista ja -elokuvista. Siis sellaisista sarjoista kuin Lemmen Viemää, Emmerdale, Tuhkimotarina, Valehtelevat viettelijät, Gossip Girl... ja sellaisista elokuvista kuin High School Musical, Valentine's Day, Rakastunut Bestman ja niin edelleen.

5. Kuuntelen valtavasti musiikkia. Lempibändejäni ovat tällä hetkellä System of a Down (on muuten ollut aina vuodesta 2005 asti), Sonata Arctica (vuodesta 2007) ja maNga (vuodesta 2008, 2009 tai 2010). Kuuntelen paljon kaikenlaista muutakin musiikkia, kesällä esimerkiksi The Wantedia ja One Directionia... mutta ei ikimaailmassa Justin Bieberiä :S :D

6. Musiikinkuunteluun liittyen... Tavallaan häpesin pitkään omaa musiikkimakuani, johon tosiaan kuuluu pop-kappaleita ja rock-kappaleita ja pelkäsin aina, että joku kuulee kuulokkeiden läpi, että kuuntelen Backstreet Boysia tai jotain sen kaltaista, joten kuuntelin julkisilla paikoilla ainoastaan Systeemiä tai jotain tällaista, koska en halunnut, että kukaan ajattelisi, että olen ns. normaali tyttö, joka kuuntelee tyhjänpäiväisiä ralleja. Nyttemmin olen kyllä päässyt siitä eroon :D

7. Haluan muuttaa Jyväskylään. Olen ties kuinka pitkään jo halunnut muuttaa, mikä sinänsä on hieman kummallista, sillä en ole koskaan oikeastaan käynyt Jyväskylässä, eikä siellä asu ketään sukulaisiani tai muita tuttuja. Ajamme kylläkin siitä vähintään kerran vuodessa ohi, kun menemme Tornioon.

8. Kuulemma puhun murteella. Jos näin on, puheessani sekoittuu pohjoisen murre, Turun murre (Suomen kuuluisin koira, hah hah) ja pääkaupunkiseudun murre. Itse huomaan kyllä sen, että kun olen esimerkiksi viikonlopun ollut pelkästään kotona vanhempien seurassa, puhun aivan eri tavalla kuin jos olisin ollut viikonlopun paraislaisten kanssa. Yläasteen alussa yritin parhaani mukaan häivyttää kaikki mahdolliset rippeet murteestani, koska kuudennella luokalla opettajani siitä minulle huomautti turhan ikävästi. Tässäkin tapauksessa olen nykyään fiksumpi, enkä yritä peitellä sitä. Se on osa minua ja olen siitä ylpeä!

9. Minulle on taas iskenyt hirveä hinku ottaa pari lävistystä naamaani. Molemmin puolin alahuultani nimittäin... Ajattelin, että se vaihe olisi jo mennyt ohi, koska ensimmäisen kerran tätä ilmeni yläasteen loppuaikoina, mutta ei selväsitkään. Tiedän kyllä, etten voi ottaa mitään koristuksia naamaani, koska silloin varmaan menetän työpaikkani, mutta aina saa haaveilla? :)

10. En ole koskaan seurustellut kenenkään kanssa ja siitä olen kyllä varsin ylpeä! En tunne minkäänlaista tarvetta poikaystävälle tällä hetkellä. Ihastun kyllä varsin helposti ja näin, mutten koskaan oikein voi ajatella ihastustani poikaystävänäni.

11. Pelkään pimeää ja perhosia. Pimeää olen alkanut pelätä vasta viime aikoina, kun tollona menin katsomaan erään kauhuleffan kavereiden kanssa. Perhosia olen pelännyt jo pitempään, aluksi kylläkin lähinnä vain yökkösiä sillä näin kerran painajaista sänkyni kokoisesta yökkösestä, jolla oli torahampaat ja kaikki. Ja siitä lähtien olen juossut kiljuen pakoon, jos jokin tällainen lentävä öttiäinen on tullut kohti.


Minulta kysyttiin:

1. Jos sielusi olisi jonkin värinen, minkä värinen se olisi? Tai vaihtoehtoisesti, minkä soittimen kuuloinen?
Kuinka tekisikään mieleni vastata, että sieluni kuulostaa rauhoittavalta tuulikellolta, mutta se taitaisi olla melko suuri vale... Paras vaihtoehto olisi jokin hieman epävakaa soitin, esimerkiksi didgeridoo. Väreistä toivoisin, että sieluni olisi räiskyvä, mutta siinäkin voisi olla paras sellainen öljyn värinen, joka on eri suunnasta erinäköinen?

2. Mikä on varhaisin muistosi tästä elämästä?
Hmm... Varhaiset muistoni menevät aikajärjestyksessään hieman sekaisin, en ole aivan varma, mikä on tapahtunut ensin. Eräs on ajalta, jolloin nukuin siskoni kanssa vielä samassa huoneessa, ja meillä oli molemmilla hirveä yskä. Meidän siis piti hakea yskänlääkettä apteekista. Apteekkari oli leppoisa mies, joka antoi ohjeeksi, että tabletti pitää ottaa pimeässä. Siispä kun oli aika ottaa lääkettä ja mennä päiväunille, vedimme verhot kiinni, että huoneeseen tuli melko pimeää ja otimme lääkkeen ja nukuimme äidin kanssa samassa sängyssä. Toinen muisto, joka on varmaan aikalailla samoilta ajoilta, on se, että nukuimme kesällä siskoni kanssa takkahuoneessa, joka oli viileämpi kuin yläkerta ja leikimme sellaista leikkiä, jossa toisen päälle kasattiin jokaikinen peitto, pehmolelu, tyyny ja yksi patja ja sitten otettiin kuva ja sitten sai ponnahtaa sieltä ulos. Ja heti perään oli toisen vuoro. :)

3. Synnyt seuraavassa elämässä eläimenä. Minä eläimenä haluaisit syntyä ja miksi?
Tahtoisin olla jokin leppoisa eläin, josta kaikki pitävät. Pandan tai koalan elämä voisi olla mukavaa :) Olisi myös mukavaa, jos minusta olisi hyötyä sukupuuton estämisessä, jos ymmärrätte mitä tarkoitan ;)

4. Jos saisit antaa lapsellesi yhden neuvon elämää varten, minkä neuvon antaisit?
Kaikilla on oikeus olla oma itsensä, ei vain sinulla. Kunnioita tätä perusoikeutta kaikessa toiminnassasi.

5. Saat kutsua kanssasi illastamaan viisi ihmistä, ketä vain. Eläviä tai jo kuolleita, mistä tahansa kansallisuudesta. Keitä kutsuisit?
Hui, kuinka jännittävä kysymys! (Oletan, että saan ystävieni kanssa illastaa ihan koska vain, tämä on vähän sellainen arvovaltaisempi illallinen? :))
No niin, mietitäänpä... Onko suuri yllätys, jos ilmoitan, että ensimmäisenä kutsun saisi Serj Tankian? :D Sitten eräs henkilö voisi olla John Cleese (jos saan toivoa sitä nuorempaa versiota, joka on Monty Pythonissa mukana? XD) Voisi olla mukavaa tavata isäni isä, jota en ole koskaan tavannut. Voisi olla mukavaa kutsua joku kaunis nainenkin, mutta kun nyt lyö tyhjää sillä saralla... tuota tuota... Oi joi, Cary Grant voisi olla mukavaa kutsua, sekä Jerry Lewis. No niin, eipä sinne sitte sitä naiskauneutta siunaantunut. No joskus toiste sitten, eh? :D

6. Olet ollut kauan erossa rakkaasta ihmisestä. Miten kirjeesi hänelle alkaisi?
Apuvaa... Olen aina ollut surkea kirjoittamaan kirjeitä... (Tämä ei ole se alku!!!)
"Morjens! Eipä olla pitkään aikaan nähty... Aivahan tässä on kerennyt jo ikävä tulla! Olisi mukavaa nähdä kasvotusten, kun en oikein saa puettua ajatuksiani sanoiksi." (No olipas taas...)

7. Mitä kannat aina repussa/laukussa/taskussa mukanasi?
No taskussa on aina puhelin ja kuulokkeet. Laukussa on lompsa ja kalenteri ja paaaaljoooon nenäliinoja (koskaan ei voi tietää, iskeekö itkukohtaus vai hirveä nenäverenvuoto....)

8. Jos saisit lukea elämäsi aikana vain yhden kirjan, mikä se olisi?
Uaah, tällaiset kysymykset ovat minun kaltaiselle lukutoukalle silkkaa kidutusta! :) Vain yksi kirja?! Saanko valita sarjan?? :D
No, kirjoista lukisin varmaan Sinuhe Egyptiläsen, koska se on piiiitkä (XD), juonellinen ja viihdyttävä, mutta se on myöskin kantaaottava.
(Jos saisin valita yhden kirjasarjan, ottaisin Christopher Paolinin Perillisen, ah! :))

9.   Minkä muotivillityksen poistaisit katukuvasta?
Napapaidat ja korkeavyötäroiset housut (varsinkin yhdessä)

10. Saat jonkin luonteenpiirteen/taidon ihailemaltasi ihmiseltä. Minkä ja keneltä?
No tuota tuota...
Olisi ehkä mukavaa olla sellainen ihminen, joka pystyy hahmottamaan tilanteen vaatimat teot, kuten esimerkiksi Sherlock Holmes (Voi kyllä, otan tähän nyt fiktiivisiä henkilöitä). Monesti, kun iskee tukala tilanne, ei oikein saa mitään tehtyä, koska ei oikein voi hahmottaa, mitä oikeastaan tapahtuu.
Ja jos ihan oikealta ihmiseltä pitäisi jotain ottaa, Sadelinnun sanavalmius voisi olla ihan kätevää tai ObviouslyCleverin sarkasmi :)

11. Lempikansansatusi? Miksi?
Uaah, kun meillä ei oikein kansansatuja luettu, enemmän Nalle Puheja ja tällaisia. Satujen muisteleminen on siis kovin hankalaa... Hmmm...
En tiedä, onko se kansansatu, mutta pidän kovasti siitä tarinasta, jossa on 12 tanssivaa prinsessaa (en ollenkaan muista, mikä sen nimi on, mutta Grimmin veljesten satu se on). Televisiosta tuli sellainen lastenohjelma, jossa kerrottiin Grimmin satuja, silloin kun olin pieni. Kertojana toimi tämä eräs suomalainen näyttelijätär, jonka nimi muistaakseni oli jotain Sinikan tapaista (surkea muisti, tiedän ^^'). Hän esitti kaikki hahmot ja kertoi sadun ja se jäi jotenkin mieleeni. (Tällä hetkellä en kyllä muista ollenkaan miten tarina loppui :O)
Ja tämä toinen, joka ei tässä maailmassa ole kansansatu, on Siuntio Silosäkeen Kolme veljestä. :) Se on vaan parasta koko kirjassa :))


Minun kysymykseni teille:
1. Jos muistelet lapsuuttasi, mikä on ensimmäinen tuoksu, joka tulee mieleesi?
2. Sinua on pyydetty kertomaan kolmannen luokan oppilaille jostain aiheesta, joka on sydäntäsi lähellä. Mistä kertoisit? Miksi? Mitä sanoisit?
3. Jos saisit kehittää kasvin, jolla olisi jokin erikoinen ominaisuus, minkälaisen kehittelisit? Juokseva heinä, puhuva puu...?
4. Millä tavoin mielestäsi sodat voitaisiin lopettaa?
5. Mitä kertoisit nykypäivästä (siis 2000-luvusta) lapsenlapsillesi?
6. Minkä klassikkoteoksen haluaisit lukea?
7. Mikä on tähänastisen elämäsi suurin saavutus?
8. Kuinka aloitat keskustelun tutun ihmisen kanssa? Entäs hieman vähemmän tutun?
9. Jos saisit valita ihan minkä tahansa paikan, olemassaolevan tai fiktiivisen, missä vierailisit?
10. Millainen on suurin unelmasi?
11. Miksi?


Haatan seuraavat blogit (jos teidät on vastikään haastettu, ymmärrän, jos ette tee tätä :))

jhellouCupcake
Minulla on siivet kimalaisen
Bogeyn blogi (Nimi on liian vaikea minulle ^^)
SCoctail
With A Twinkle

Ja siinäpä ne olivat, kun en muita tunne/seuraa.

Heipsun!

muistoja

Niin. Olin sunnuntaina katsomassa Serj Tankianin keikkaa aNightingalen kanssa. Tuli jossain vaiheessa puheeksi se, kuinka jotkut "tuntevat" musiikin. Siis oli puhetta synestesiasta ja musiikki tuli puheeksi. Nämä mietteet yhdessä sen kanssa, että olin varsin tunteellisella tuulella keikan jälkeen junassa kuunnellessani musiikkia, saivat minut pohtimaan muistoja, joita eri kappaleisiin liittyy. Hämmästyin, kuinka selviä kuvia joistain muodostuu.  Haluaisin kertoa muutaman, jotka ovat kaikista selvimpiä. Toivottavasti näitä on mukava lukea :) (Huom. Kirjotusasu on mikä on)

Don't Pick It Up - The Offspring
Kuperkeikkoja! Isäni on päättänyt kuluttaa minun ja siskoni kiiWin ylimääräisen energian ennen saunaa kuperkeikoilla. Olemme alimmassa kerroksessa, takkahuoneessa, ja vuodesohva on auki. Kaiuttimista raikaa The Offspringin levy (tosin en vielä tiedä bändin tai levyn nimeä, olen niin pieni). Äiti ei oikein pidä ajatuksesta, että kuuntelemme levyä, jonka kannessa on niin paljon pääkalloja.

The Offspringin levyä emme saa kuunnella ilman isää tai äitiä vielä pitkään aikaan. Eipä siinä mitään, en sitä pitkään haluakaan kuunnella. Vasta kun olen jo yläasteella, satun törmäämään levyyn.

Poison - Alice Cooper
Ollaan automatkalla Turun kauppareissulta kotiin. Olen 7-vuotias. Ulkona sataa vettä ja on kylmä. Radiosta tulee korviahivelevä kappale, josta olen pitänyt jo pidemmän aikaa. Äiti sanoo, että esittäjä on Alice Cooper. En ole koskaan kuullut yhtä mieheltä kuulostavaa naislaulajaa... No kappale on kuitenkin hyvä. Ajamme tunneliin ja autoon laskeutuu pimeys.

Sexbomb - Tom Jones ft. Mousse T
Olen tulossa kitarisaleikkauksesta kotiin. Operaation aikana isä ja kiiWi ovat käyneet Anttilassa ostamassa äidille Tom Jonesin Reload -levyn ja sitä kuunnellaan nyt autossa. Autossa tuoksuu Hesburgerin ruoat, joista yksikään ei ole minulle. Eipä mitään, olen syönyt mahani täyteen jäätelöä. Kurkkukin on sen verran kipeä, etten muuta kuin jäätelöä varmaan ikinä enää syökään.

I Got a Girl - Lou Bega
Mazda 121:ssa, eli äidin autossa, eli Ruputissa, on vain kasettisoitin. Äiti on tehnyt monta kasettia, joita voi aina kuunnella, kun mennään Kaarinaan kauppaan. Olen aina pitänyt "ååkaamisesta" ja olen innoissani lähdössä mukaan.
Ulkona on lämmintä ja aurinko paistaa. Kauppareissun jälkeen menemme varmaan Omenapuupuistoon uimaan (siis se ranta on Omenapuupuiston reunalla).

Getting Away With Murder - Papa Roach
Paraisilla "meidän kerroksessa" on iso aula. Siellä on uudet hienot stereot, joista voimme kuunnella levyjä ja kasetteja. Eräänä päivänä päätämme "levittäytyä" (= luoda Bratz - nukkejen kartanon, joka käsittää lähes koko kerroksen). Nuket ovat juuri perustaneet bändin ja uusin kappale on Papa Roachin Getting Away With Murder. Muita kappaleita ovat juuri hankkimamme NRJ Hits 5:n kappaleet.

B.Y.O.B. - System of a Down
Ensimmäinen oma mp3-soittimeni! Ihka ensimmäinen levy, joka sinne siirretään on System of a Downin Mezmerize. En vielä aivan ymmärrä bändin nerokkuutta, mutta siihen tulee pian muutos...
Istun omassa huoneessani ja kuuntelen musiikkia. En voi uskoa, että näin pieneen kapistukseen mahtuu niin paljon musiikkia...

Ruby - Kaiser Chiefs
Automatka Tahkolle on yhtä kidutusta. Äidin uusi kappale Ruby soi koko ajan joka radiokanavalla, ja minulla on huono olo. En vielä tajua kappaleen loistokkuutta, se oivallus tulee vasta muutaman vuoden myöhemmin.
Inhoan hiihtämistä. Tahkon lähestyessä stressaan koko ajan enemmän edessä olevia monen kilometrin hiihtolenkkejä. Miksei voitaisi vain käydä kävelyllä?

Save the Population - Red Hot Chili Peppers
Istun auditorion oven edessä koulun käytävällä. Kuten tavallista, kuuntelen musiikkia, etten kuule muiden kommentteja. Ainoa poikkeus tavalliseen on, että minulla on isän mp3-soitin.
Odotan pääsyä auditorioon. Pitäisi osallistua johonkin kirjavinkkauskilpailuun, mutta pelkkä ajatus saa minut voimaan pahoin. Miksi edes suostuin? Tiedän lopputuloksen jo nyt, tosin mielessäni kummittelee myös paljon pahempi loppuratkaisu... Auditorion ovi avataan ja astun sisään. Mp3-soittimessa soi RHCP:n Greatest Hits -levy.

Ukkonen - Maj Karma
Ystävänpäivän talviliikuntapäivä... Juuri sopivasti olen tietämättäni pahoinpidellyt erään oppilaan. Opin, että sori ei ole oikea anteeksipyyntö.
Juuri oikealla hetkellä enkeli astuu luokkaan, jossa puhuttelu on menossa. Hän kävelee luokseni ja ojentaa pussillisen sydänkarkkeja. Päätän sillä hetkellä, etten luovu tästä ihanasta ihmisestä ikinä. Opettaja näyttää siltä, että voisi listiä meidät molemmat siihen paikkaan.
Kotimatkalla kuuntelen Maj Karmaa. Sen päivän jälkeen en voi kuunnella Maj Karmaa ilman pahoinvointia pitkään aikaan...
Kiitos aNightingale - aivan kaikesta.

Revenga - System of a Down
Ensimmäinen tapaaminen koulukuraattorin kanssa... Hän haluaa tietää minusta aivan kaiken, koska on tärkeää, että voimme luottaa toisiimme. Päätän heti siltä istumalta, etten luota häneen. Hän haluaa tietää lempibändistäni. Yritän kovasti kertoa, miksi rakastan Systeemiä niin paljon, mutta hän ei selvästikään ymmärrä. Puolen tunnin istunnosta on ainoastaan se hyöty, etten joudu kidutuskammioon katsomaan Titanicia.

We Made It - Linkin Park ft. Busta Rhymes
Olen kiiWin kanssa luistelemassa järven jäällä. Kuuntelemme musiikkia puhelimesta. Kertosäkeen aikana levitämme kädet ja olemme lentokoneita. Nauramme mahat kipeiksi.
Kappaleeta tulee mieleen myös StargardensBreath (menikö oikein? :D)

Madness - Muse
Päädyn sattumalta Musen Hartwall Areenan keikalle, ja vielä permannolle... He soittavat Madnessia ja en voi muuta kuin tuijottaa. Valoshow on aivan uskomaton. Kun Bellamy alkaa laulaa "I need to love..." tunnen kuinka kylmät väreet menevät selkääni pitkin. Minulle tulee uskomattoman hyvä olo.

Kiitos ja kumarrus ~

Serj Tankian @ Hartwall Areena 29.9.2013

Kävin sunnuntaina aNightingalen kanssa katsomassa Serj Tankianin Orca- ja Elect the Dead -sinfonioita Hartwall Areenalla (kuten otsikkokin kertoo :D) Serj Tankianin näkeminen livenä on ollut haaveeni Elect the Deadin julkaisusta lähtien ja ihan päällimmäisissä toiveissa Serj Tankianin ensimmäisen keikan jälkeen. (Sehän oli Prvonssirock monta vuotta sitten, kun Tankian ensimmäistä kertaa Suomessa kävi, enkä sinne päässyt)

Tankian on kiertänyt Eurooppaa (ja kiertää edelleen) sinfonioidensa kanssa. Suomessa mukana oli ukrainalainen sinfoniaorkesteri, jonka nimi katoaa päästäni heti, kun sen luen :D Lavalla oli kaikki mahdolliset soittimet ja voi että! Olen sanaton. Musiikki oli niin kaunista ja mahtipontista, enkä oikein tiedä, kuinka voisin kuvailla tunteitani.

Olen ehkä hieman puolueellinen sanoessani näin, mutta mielestäni konsertti oli loistavasti jaettu siten, että koko show alkoi Orcan ensimmäisellä osalla, jonka jälkeen tuli muutama Elect the Deadin kappale ja sitten tuli taas Orcan osa ja niin edelleen. Orca oli Tankianin kannanotto ihmiskunnan tilaan (yllätys... :D) ja osat kertoivat tarinaa eri vaiheista.

Konsertti loppui yhteislauluna laulettuun Empty Wallsiin, joka on lempikappaleeni Elect the Deadilta. Se oli viimeinen kappale, joka esitettiin koko sinfoniaorkesterin voimin, mutta Serj palasi vielä lavalle pianistin, kitaristin ja dudukin-soittajan kanssa soittamaan encorena Gate 21:n. (Duduk on armenialainen huilu) Gate 21:sta tuli lempikappaleeni koko Tankianin tuotannosta heti kun sen kuulin. Siitä on kolme versiota: alkuperäinen, rock remix ja nyt kuultu akustinen versio. Itse pidän kyllä rock remixistä eniten, mutta kuitenkin :)

Haluan kiittää aNightingalea, että hän lähti mukaani katsomaan, vaikka ei edes kovin paljoa Serjistä varmaan tiedäkään :) Haluan myös pahoitella, että paikat eivät olleet aivan keskellä riviä, yritin parhaani! :)

Lopuksi laitan tähän vielä soittolistan, jos teitä kiinnostaa :)

1. ORCA Act I - Victorious Orcinus
2. Feed Us (with Borders Are poem)
3. Blue
4. Sky Is Over
5. ORCA Act II - Oceanic Subterfuge
6. Lie Lie Lie
7. Money
8. Baby
9. Elect the Dead
10. ORCA Act III - Delphinus Capensis
11. Honking Antelope
12. Falling Stars
13. Beethoven's Cunt
14. ORCA Act IV - Lamentation of the Beached
15. Empty Walls

Encore
16. Gate 21

Oli tosiaan aivan ihana ilta! Tunteet oli vielä pitkään pinnassa :)

Heipsun!

ps. Kiitos aNightingalen uskomattoman tarkkojen silmien, löysin itselleni Serj Tankian -paidan! Kokoelman täyttymys ;)

pps. Eräs aihe, josta keskustelin seuralaiseni kanssa yhdessä junassa kuuntelemieni kappaleiden kanssa inspiroi tulevaa blogikirjoitustani. Olen sen jopa kirjoittanut jo paperille, että vielä kun saisin sen tänne ;D

Mää tahtoo... :P

Älkää pitäkö minua pinnallisena, mutta ajattelin jakaa muutaman asian, jotka ajattelin hankkia kunhan palkkaa hieman kertyy tilille. Kovasti haluan jotain kirjoittaa, ja koska ei ole oikein muutakaan asiaa, kerron sitten jotain ihan tyhmää ja turhanpäiväistä :P

 

Devicen levy ei kyllä ole aivan maailman tärkein, mutta olen kyllä kuolannut sitä niin pitkään, että voisin sen ostaa :P (Device on Disturbedin laulajan David Draimanin sivuprojekti ja levyllä esiintyy mm. Serj Tankian ja Mike Shinoda [siis Devicen lisänä XD])

 

Uusi puhelin on se tärkein, koska nykyinen vetelee viimeisiään. Olen nyt sitten pitkän prosessin jälkeen päätynyt Samsung Galaxy S3 -malliin :P Jos siitä löytyisi vielä niitä punaisia versioita... :)

 

Uudet talvikengätkin on melko tärkeät, koska minulla ei ole ensi talveksi muuta kuin mokkasaappaat ja nekin alkavat vedellä viimeisiään (ne ovat jo melkein 8 vuotta vanhat, hupsis ^^') Löysin EMP:ltä nämä ihanat kengät ja sain jo melkein luvan tilata ne :3 Ja ne ovat aivan ihanat, ainakin kaikissa kuvissa :)

 

Lisäksi minun pitäisi käydä parturissa, kun hiukset on taas päässeet hieman venähtämään ja väri haalistumaan. Olen päättänyt käydä Kirkkonummella sellaisessa paikassa kuin Hair & Ink Studio H.C., koska sitä minulle on suositeltu, ja se on erikoistunut hieman "räväkämpiin" hiusmalleihin :) (Ja saan ehkä alennusta, koska kampaamon pitäjän äiti on samassa paikassa töissä :P) Voisin käydä sitten joskus siellä ottamassa sen tatuoinnin, mutta se vaatii useamman palkan XD

 

Kuuntelen tässä samalla The Piano ja Amelie -elokuvien soundtrackeja (aluksi kuuntelin toista ja nyt vaihdoin :D). Aloin miettiä, että varmaan voisi sanoa, että soittaja/säveltäjä on loistava, jos hänen musiikkinsa saa sisuskalut kiertymään ja välissä tulee tunne, että haluaisi itkeä ja heti toisen kappaleen aikana tulee mahdottoman hyvä olo. Muutenkin minusta tuntuu, että instrumentaaliset kappaleet koskettavat enemmän kuin sellaiset, joissa on laulua. Älkää ymmärtäkö väärin, kuuntelen kyllä edelleen enemmän laulettua musiikkia :D

 

Ajattelin vielä tähän loppuun laittaa muutaman linkin niihin kappaleisiin, jotka saavat jonkinlaisia tunteita minussa aikaan, olisi mukavaa, jos kertoisitte omia mielipiteitänne :)

 

 

 

 

 

 

Käytännössä sama kappale kuin edellinenkin, mutta kuitenkin :)

 

 

No niin, ja siinäpä se sitten olikin :)

 

Ps. Jos jollain nyt sattuu olemaan tuo Samsungin kapula, mielipiteitä otetaan mieluusti vastaan :))

Iiks, ikäkriisi pukkaa päälle :O

Piti nyt sitten kertaheitolla aikuistua, ja soittaa ihan omin avoin lääkäriin ja sen jälkee läboratorioon ja tänään piti varata elokuvalippuja ihan itte ja varata pöytä (ja se tapahtui englanniksi, joten totta kai mokasin, ja annoin väärän puhelinnumeron... toivottavasti kellään ei ole asiaa :D)

Tässä suunnittelen ja järjestelen itselleni kyytiä Karonkkaan ja jänskättää :) Karonkka on siis Jurassic Rockin talkoolaisten fiilistelyilta :) Ja se sattuu juuri sopivasti lauantaille, kun perjantaina tulee vuosia lisää :))) Siispä juhlitaan oikein kunnolla :D

Tekisi mieleni kirjoittaa jotain, mutta kun tuota historiaa pitäisi lukea... Hmh..

Heipati hei taas! (Tämä oli taas vähän tällainen, "oli pakko päivittää jotain" -teksti)

Jurassic Rock 9.8.-11.8.2013

Olin talkoolaisena Jurassic Rockissa Mikkelissä. Lähtö oli perjantaiaamuna kello 5.15 ja perillä Mikkelissä oltiin kymmenen aikoihin. Koulumajoitukseen ja festarialueelle pääsi vasta yhdentoista jälkeen, joten pyörittiin hetki Mikkelin keskustassa ja kävin täydentämässä eväsvarastoani, koska minulla ei ollut mitään käsitystä, kuinka paljon tarvitsisin ruokaa mukaan.

Perjantaina vuoroni oli kello 18:sta puoleenyöhön. Jutut oli kuitenkin niin mahtavia siellä lipunmyyntikojussa, että jäin sinne odottamaan vielä tunniksi, että Pendulumin keikka alkoi. Ilmapiiri oli aivan mahtava, vaikka en ollut ketään porukasta tavannut koskaan aiemmin. Haluaisin kiittää herra V:tä siitä, että hän niin ritarillisesti yritti tappaa kirsisääskiä, jotka minua kiusasivat, vaikkakin huonoin tuloksin. Mitä lähemmäs puoltayötä mentiin, sitä hullummaksi meno kävi siellä pienen pienessä kopissa.
Pendulumin keikka alkoi yhdeltä ja se olisi loppunut puoli kolmelta. Menin sinne ja paikanpäällä oli aivan mahtava meininki. Maa tärisi basson jytkeen voimasta ja ihmiset tanssivat kuin viimeistä päivää. Lavalla oli aivan mieletön valoshow, ja räppäri/laulaja oli koko ajan liikkeessä ja hoki koko ajan "Jurassic Rock, let's party" tai jotain sellasta. En jaksanut kuitenkaan olla loppuun asti, vaan lähdin etsimään kyytiä koulumajoitukseen neljän kappaleen jälkeen. Musiikki kuului kyllä "pysäkille" aivan selvästi, joten en varsinaisesti missannut mitään.
Pääsin perjantaina nukkumaan vasta kolmen ja puoli neljän välillä, mutta nukuin kyllä sitten melko sikeästi ja tyytyväisenä.

Lauantain vuoro alkoi vasta seitsemältä, joten minulla oli koko päivä aikaa tehdä jotain. Mutta mitä??? Koska minulla ei ollut mitään tekemistä, kävin festaribussilla Mikkelin Anttilassa ja ostin itselleni David Nichollsin Kaikki peliin -kirjan sekä Musen 2nd Law -albumin, hupsis. Palasin samalla lailla takaisin ja luin siihen asti kunnes piti lähteä syömään ja töihin. Ruokailuni jälkeen kerkesin piipahtaa Kotiteollisuuden keikalla ja pääsin todistamaan, kun eräs pariskunta vihittiin lavalla. Aaws. Voisi olla ihan mukavaa tuollainen, ei ainakaan tarvitsisi miettiä häävieraslistaa tai mitään sellaista. Ja varsinkin, jos kävisi samalla lailla, etten itse tietäisi häistä mitään :P
Työt tosiaan alkoi seitsemältä, ja oli melkolailla sama porukka paikalla, joten juttu alkoi heti luistaa. Edes kaatosade ei himmentänyt meininkiä. Olin kyllä hieman kylmissäni, koska minulla oli vain Jurassic Rock Crew -paitani ja sadeviitta... Yöllä menin suoraan koululle ja nukahdin melkein välittömästi.

Sunnuntaita olin odottanut koko kesän. Vuoroni alkoi jo kahdeltatoista, joten kerkesin stressata sitä jo pitkään, että jaksanko herätä. Hyvinhän siinä kuitenkin kävi ja olin jopa hieman etuajassa paikalla. Sunnuntaina oli kaunis sää ja melkoinen ruuhka... Hyvin se kuitenkin meni, ja kun kuudelta pääsin, suuntasin kulkuni suoraan päälavalle. Kerkesin nähdä Frank Turnerin keikan lopun ja sitten seiskoskelin tunnin ja odottelin, että System of a Down nousee lavalle.
Olin melko lähellä lavaa ja aivan ihastuksissani. Ainoa huono puoli siinä oli se, että meinasin liiskautua, koska paine oli takaa ja edestä niin kova, kun ihmiset velloivat moshpiteissä. Cigaron aikana pidin kahdesta naisesta kiinni, ettemme joutuneet kurimukseen. Loppukappaleen aikana näiden naisten mukana ollut mies piti hartioistani kiinni, että pysyin kuivalla maalla, enkä joutunut pittiin. Lähimmäisenrakkautta festareilla, kiitos!
Keikka oli aivan mahtava, ja huusin, lauloin, pompin, puin nyrkkiä ja tanssin koko puolitoista tuntisen. Minulla ei koskaan ole ollut minkään keikan jälkeen niin hiki! Säikähdin, kun yritin moikata erästä toista talkoolaista, eikä ääntä kuulunut, mutta pian kävi ilmi, että se johtui vain siitä, etten ollut juonut. Yleisössä kyllä kiersi vesipulloja, joista minäkin otin, ettei kellekään kävisi huonosti.
Ja arvatkaa mikä oli parasta? Shavo huiskutti minulle! Siihen tuli sellainen käytävä, kun moshpit syntyi ja heilautin kättäni ja Shavo huiskutti takaisin! Aaaw!

Palasin keikan jälkeen majapaikkaani ja jäin odottamaan kuskiani, joka pääsi vasta kahdeltatoista yöllä. Lähdimme siinä puolenyön jälkeen ajamaan kotia kohti, pysähdyimme pari kertaa, ajoimme sellaista mukavaa 160 km/h vauhtia ja olin Lohjalla vähän ennen neljää aamulla. Pääsin nukkumaan neljän jälkeen ja herätys soi 6.15... Kotoa piti lähteä 7.15 ja laiva Tallinnaan lähti joskus yhdeksältä. Sain kuitenkin nukkua sikiunta kolme tuntia.

Tallinnassa kävin kampaajalla värjäämässä kuontaloni :) Yritin selittää, että haluaisin raitoja tuohon keskellä olevaan pitkään kohtaa, mutta jokin meni vikaan, joten nyt keskellä päätäni on iso, punainen raita :D Mutta täytyy sanoa, että tämä on vielä parempi! Tykkään tosi paljon!

Hmm, taidanpa laittaa vähän kuvia tähän loppuun. (Ne on varmaan aika epäselviä, anteeksi)

 

Tossa on tuo Jurassic Rockin logo :)

 

Serj Tankian <3

 

Serj Tankian

 

Shavo

 

Vähän tärähtänyt Serj, mutta aaw :)

 

Ja kuten voitte huomata, olen ollut melko lähellä :)

 Vähän tärähtänyt sekin

 

Aivan mahtava keikka, harmillisesti Daron pysyi toisessa laidassa, ei päässyt yhteenkään kuvaan :(

 

Ja tässäpä tämä hiustyyli :))

jaadijaadijaadijaadi... :3

Arvatkaa kuka näkee System of a Downin sunnuntaina toista kertaa livenä?! MINÄ!!! (Kuolen kohta jännitykseen) Jurassic Rockista tulikin mieleeni, että pitää ottaa yhteyttä erääseen dinoja rakastavan ystävääni... Joten tämä päivitys oli sitten tässä :) (Lyhyt ja ytimekäs, mutta kerron joskus jotain kiinnostavampaa, kun jotain tapahtuisi :P)

Pakko on nyt vähän hehkuttaa :)

Kävin Turussa pitkästä aikaa viime viikon perjantaina keskiaikamarkkinoilla (siellä oli niin paljon ihmisiä, etten oikein saanut mitään kuvia otettua, anteeksi.) En olisi halunnut lähteä sieltä pois, Turku kun on vähän niin kuin koti minulle. (En sitten halua kuulla yhtäkään Turku - Suomen peräreikä -vitsiä, hävetkää te siellä, jotka mollaatte kaunista kaupunkia). Oli kyllä ihan mahtava reissu ja seurakin oli oikein mukavaa. Ostin muuten 30 metrilakua, nams (Laihdutussuunnitelmanu ei oikein ota onnistuakseen, miksiköhän? :))

Muutama päivä sitten sain tietää, että minut on hyväksytty Jurassic Rockiin talkoolaiseksi !!! Olen ihan onnesta soikeana täällä, olen niin pitkään haaveillut siitä. Toivon kovasti, että saisin jotenkin sumplittua, että sunnuntai-ilta olisi vapaata, jotta pääsisin katsomaan System of a Downia :3 Ja kaiken hyvän lisäksi, joku toinen on tulossa tuosta naapurikaupungista ja lupasi ottaa minut kyytiin, joten ei tarvitse maksaa tähtitieteellisiä summia junalipuista! Ainoa huono puoli on se, että tulen vasta sunnuntaiyönä kotiin (varmaan aamupuolella jos käy samoin kuin Provinssirockissa, tosin siellä en ollut talkoolaisena) ja seuraavana päivänä pitäisi jaksaa kouluun. Toisaalta, saattaa olla, että olen niin fiiliksissä, että en nuku yöllä ollenkaan ja menen samoilla silmillä kouluun :D Ja Jurassic Rock sattuu juuri sopivasti elokuulle, joten se on melkein kuin synttärilahja :3

Nypimme kiiWin kanssa nauloja vanhan varaston laudoista. Astuin naulan päälle ja sain kolmannen reiän vasempaan jalkaani (kaksi on viime kesältä :D). Ei käynyt kuitenkaan onneksi kovin pahasti. Siitä urakasta sain ensimmäisen kirjameni "N":n. Eilen oli risusavotta ja tänään jatkui, joten sain kirjaimet "O" ja "K". Joko arvaatte mihin nuo kirjaimet liittyvät? Isä lupasi hieman avustaa puheimen ostamisessa, jos autetaan kesällä autotalliprojektissa ynnä muissa, joten saamme kirjaimia aina suoritetuista urakoista ja sitten kun kaikki on koossa, pitäisi päättää minkä kapulan sitä haluaisi. Minulla on alustavasti haaveissa se Nokia Lumia 820 (jos olen puhunut aiemmin 720:sta, pyydän anteeksi, olen ollut sekaisin), mutta kyllä kai se Samsungin mini S3:kin kävisi :D Olisi mukavaista saada se kapula tässä loman aikana, että kerkeäisin hieman opetella sen käyttöä, mutta se saattaa jäädä haaveeksi...

Ennen koulun alkua pitää päästä parturiin, kun tämä kuontalo alkaa olla hieman turhan pitkä, ja turhan vaikea saada pystyyn. Äiti lupasi, että voisin käydä Tallinnassa leikkaamassa ja värjäämässä hiukset, kun se tulisi niin paljon halvemmaksi :P Mutta aika näyttää...

Nyt, hei hei, taas vähäksi aikaa!

Long time no see.

Heipsan! Pahoittelut hiljaiselosta, en suinkaan ole kuollut, mutta on ollut kaikkea kivaa ja inhottavaa, etten ole jaksanut paljoakaan miettiä, mitä sanoisin. Mutta nyt minun on aivan pakko jakaa teille muutamia asioita, jotka ovat saaneet minut iloiseksi :)

Tämä tarina alkaa surullisesti, oikeammin vittumasesti, mutta päättyy hyvin, joten ei hätää. Minun oli tarkoitus mennä kiiWin kanssa Tallinnaan Eckerö Linen Finlandia-aluksella viime viikolla. Ei sitten päästy alukseen, koska mukana olisi pitänyt olla yksi vähintään 25-vuotias aikuinen, koska kiiWi ei ole vielä täysi-ikäinen... Mukavaa, kun olimme tulleet 50 kilometrin takaa, jotta pääsisimme viettämään mukavaa kesäpäivää yhdessä. Viimeksi ei ollut mitään ongelmaa, koska paikalla ei ollut mitään pilkunviilaajaa... No, saimme hyvityksen kuitenkin ja lähdimme satamasta seikkailemaan ratikalla Helsingin keskustaan. Ja ajatelkaa! Emme eksyneet kertaakaan! No, koska aamu oli vasta alkanut, mikään kauppa ei tietenkään ollut vielä auki, joten tapoimme aikaa kuljailemalla Kampin ympäristöä ristiinrastiin. Päädyimme sitten siinä 11 aikaan Selloon ja silloin päivä vasta alkoi luistaa! Löysin itselleni kolme kirjaa, ja koska olen tällainen lukutoukka, meinasin kuolla ilosta. Suomalaisessa Kirjakaupassa oli tämä tarjous, että kolme pokkaria 12 eurolla, joten ostin Paulo Coelhon Alkemistin, David Nichollsin Sinä päivänä -kirjan sekä John Verdonin Numeropelin, jota olen kuolannut sen julkaisupäivistä saakka. Löysin myös aivan ihanan vihon, jolle keksin heti myös käyttöä sekä ylisuloisia panda-tarroja ja erään risti-rannekorun. Ja olin onnellinen. Kun olimme kierrelleet kauppoja jo hyvän aikaa, päätimme, että hei, mennäänpäs katsomaan Iron Man 3:sta kun nyt kerran on aikaa, mutta eipä sitä tietenkään pyörinyt siihen aikaan, kun me olimme paikalla, höh.
Päivä kääntyi loppujen lopuksi ihan hyväksi, mutta hieman olimme ärsyyntyneitä Eckerön palveluun.

Maanantaina eräs isän työkaveri tuli kylään. Hän on suomalainen, mutta asuu Amerikassa. Ja olen varmaan täällä hihkunut, kun tämä samainen työkaveri osti minulle Amerikasta Serj Tankianin molemmat runokirjat, vaikka ei edes tuntenut minua. No niin, takaisin asiaan, olin hieman huolissani, että pitäisi keksiä jotain "small talkia", kun olen hieman huono sellaisessa. Hän sitten tuli ja toi mukananaan 2,72 kilon laatikon Skittles-karkkeja minulle ja kiiWille. Eräs toinen isän työkaveri, ihan aito americano, on aikojen alusta asti ostanut meille "S-karkkeja", koska niitä ei ole saanut Suomesta ja nyt tämä herra toi niitä meille myös. (Ottaen huomioon, että itse olen pian 19 ja kiiWi on 17, tyydymme aika vähään, karkki kelpaa aina!) Aluksi oli hieman awkward, kun vieras yritti keskustella säästä ja itse olisin halunnut lukea, mutta sitten, kun herrat olivat ottaneet muutaman oluen, vieras paljastui oikein mukavaksi ja suorastaan hulvattomaksi mieheksi. Teitä tuskin kiinnostaa, mutta kerron kuitenkin seuraavan pikkujutun: kiiWi esitteli, kun oli tehnyt syntymäpäivälahjan parhaalle ystävälleen (sellaisen valokuvakollaasin) ja tämä herra vieras sanoi siihen: "Henkilökohtaiset lahjat ovat aina mukavia. Ne ovat paljon parempia kuin vaikka esimerkiksi kukkakimput ja karkki". Ja hän oli tuonut meille karkkia ja äidille kukkia. Meinasi hän kyllä leipoa meille aamulla ja paeta sitten rikospaikalta, mutta sitä ei onneksi koskaan tapahtunut :)

Maanantai-iltana päätimme kiiWin kanssa, että huomenna (eli tiistaina) menemme katsomaan sen Iron Man 3:n. Joten eilen olimme taas Sellossa katsomassa ja kuolaamassa Robert Downey Jr:n perään :). Tykkäsin kyllä kovasti elokuvasta, mutta se ei kuitenkaan ollut aivan niin hyvä kuin kaksi ensimmäistä. Mutta parasta koko hommassa oli se, että elokuva esitettiin Rex-salissa ja päätin, etten enää ikinä halua katsoa elokuvaa missään muualla kuin siellä. Ne lepotuolit, joiden selkänojat sai työnnettyä taakse!!! Voi että!
Samalla reissulla mukaan tarttui villapaita sekä Disturbedin Asylum -levy sekä Maj Karman Salama -levy. (Anttilassa on sellainen ihana löytöpiste, missä on levyjä ihan pilkkahintaan, en meinannut päästä sieltä pois!) kiiWi löysi itselleen kaksi Panic! At the Discon levyä ja äidille ostimme Adam Lambertin Trespassing -levyn (Äiti on aivan ihastunut Adamiin :D) Voi voi :')

Olin jo muuttamassa Hankoon, mutta se suunnitelma romuttui täysin, joten täällä ollaan edelleen, keskellä metsää, eikä kukaan vastaa viesteihini :(. Ensi viikolla pääsen pitkästä aikaa Turkuun kotiseuduilleni, kun lähdemme porukalla Turun keskiaikamarkkinoille :) Can't wait :D.

Ja jotain ihmeellistä on tapahtunut taas pääni sisällä, sillä olen alkanut kuunnella pitkästä aikaa lähestulkoon pelkästään Sonata Arcticaa... hmmmmmm, ihana bändi <3 (Jos vaikka saisin ensi vuonna ylioppilaslahjaksi lipun Kemiin katsomaan Sonataa, oijoi!!)

Ja vielä pitää se mainita, että olen löytänyt itselleni unelmieni puhelimen, jonka aion ostaa heti, kun saisin hieman lisää rahaa. Ja koska olen tylsä ihminen, ajattelin vielä laittaa tähän loppuun kuvan siitä. Katsokaa ja nauttikaa :)

Nokia Lumia 720

Tulipas megakirjoitus, hupsis :)

mitämitämitä tässä nyt tapahtuu? :O

Heipä hei!

Kävin viime keskiviikkona ensin parturissa leikkaamassa hiukset vieläkin lyhyemmäksi ja enemmän irokeesiä muistuttavaksi. Istuin Lohjalla kahvilassa ja ohi käveli pieni tyttö pitkähiuksisen äitinsä kanssa. Tyttö kiljaisi innostuneena äidilleen "Kato, mäki haluan tollasen tukan kun tuolla tytöllä!" (Hän oli siis jotain 5-7 -vuotias) Hymyilin tytölle. Äiti vastasi kuitenkin hänelle: "No eihän nyt tuollaista tukkaa, sehän on kuin pojalla. Hän näyttää pojalta." Hymyni hyytyi melko nopeasti... Kiitos tästä sukupuolenvaihdosleikkauksesta, jota en olisi tahtonut. Voitte kutsua minua Uki-Petteriksi tästä eteenpäin. Täytyy sanoa, että vaikka joskus hätkähdänkin sitä kuinka pojalta näytän aina silloin tällöin, en kuitenkaan ole koskaan ajatellut sitä niin täysvaltaisena asiana. Nykyaikana naisillakin voi olla lyhyet hiukset!
Mutta itse rakastan sänkeäni, pienen pientä irokeesin alkua ja pääni varjoa, joka näyttää lohikäärmeen päältä :3

Parturin jälkeen hengailin nelisen tuntia Lohjalla, ennen kuin työhaastattelu alkoi. Se ei oikeastaan ollut työhaastattelu, vaan pikemminkin perehdytys tulevia töitä varten. Tästä voi siis päätellä, että sain töitä. Olen keikkatarjoilija/-tiskari ja tähän mennessä olen ollut eräällä Golf-klubilla ja ABC-liikennemyymälässä. Täytyy sanoa, että itse pidin enemmän ABC:sta joten toivottavasti keikkoja tulee lisää! (Jos olet työtä vailla, opteam.fi vaan auki :)) Ensimmäisen keikan jälkeen tuli todistettua, ettei minulla ole elämää, sillä tekstasin koko päivän pomoni kanssa... Hupsis :D

Sellainen pikapäivitys :)

Hyvää lakkiaisia kaikille teille, jotka nyt valmistutte ! :)

NYT KAIKKI KUULOLLE!

Haastan teidät jokaisen, joka sattuu tälle tekstille silmäyksen suomaan, kuuntelemaan Sonata Arctican To Create a Warlike Feel -kappaleen sanojen kera kaksi kertaa. Ensimmäisen kerran ihan sillä lailla tutustumiseksi ja toisen kerran sillä lailla, että yritätte kuulla tuon suomenkielisen pätkän tuolta varsinaisen kappaleen alta. Sitten kun kuulette sen, ette voi enää kuunnella tätä kappaletta kuulematta sitä :) Joten uhratkaapa kymmenisen minuuttia tämän kipaleen kanssa, se on aivan ihana!

To Create a Warlike Feel - Sonata Arctica

To Create a Warlike Feel

They've decided to own the world tonight, create the standard, now roll the reel.
Ambush the poor, take what they have to create a warlike feel (turn the page)

A vision, resolution, friends and allies, easy come
The golden moments, our lifestyle depends on your children, we're doomed if

the war is over, all is lost
Down the drain, keep fingers crossed
Hope the World forgets or the World forgives
Charm their minds and hearts, once more,
For me.

Use the time in the public eye
"How we love you so"
Now people, you should know, who's your foe
Who's your friend, your enemy?
The Enemy!

"Yes you are needed, so badly wanted.
If we wish to live in peace, we need to fight, it demands a sacrifice."
New blood is gathered, donations needed.
Every day, one soul away of your fulfillment, the necessity.

Unplug the damaged toys, all amputated souls
For everythins is over for them, we cannot
Use a man, who's lost a hand,
The education paid in full, as planned

Did you hear, they say, the ground they walk's always been holier than mine.
- Oiling the wheels with fire
The only, the righteous, the privileged ones, the law and the almighty power.
- Burning the fields for one flower
[A:]
What was black is now blue, nothing much is really new
On the eve of Hell on Earth you walk the reddish snow.
A chain of command lacks the balls to right the wrong, you proclaim
They always only change the cadency, the song remains the same
[B:]
Kaikkivoipaiselta itsevaltiaalta avaimet elämään.
Kahledimme ainoamme oikeudesta turvaan pysyvään.
Itsevaltiaamme ääni korvissamme, lainan lunastamme,
äideillemme muiston marmoriin.

You made our babiesgo where no parent can follow.
The song remains the same.
"For die we must", our heirs say. Drowning in sorrow forever left hollow...

The bullets you created, shall be used against you, by the people,
All the things you buried will be excavated and re-animated
Fear the future, fear the creed,
We all can see what's been concealed
Together we stand alone behind the lines
With our bare bones

One, two, three, four, what the hell're we fighting for now
Five, six, six, six, lucky seven
Stripmine your private road to hell.

Had we known how this ends in our defeated. I wonder...
Would we still have given you all the children you would ever need

Always washed their minds, clean and white
Like papers you have signed
And people, a single mind, you feed the beast
Thus create a warlike feel.

Kohtauksia elämästä 1.

[Huom! Tämä on sarjan surkein teksti]

Janice loikoili hotellihuoneensa sängyllä. Hän oli ollut tien päällä taustayhtyeensä kanssa pian kolme kuukautta lämmittelemässä suurta pop-bändiä ja pari kuukautta olisi vielä edessä. Janice oli lähtenyt lämmittelijäksi hieman epäileväisenä, sillä hänen musiikkinsa oli aivan erilaista kuin pääesiintyjän. Yleisö oli kuitenkin ottanut hänet avoimin sylein vastaan, ja hän oli saanut uusia faneja ja tuttavuuksia mielin määrin.

Janice oli heti alusta lähtien kiinnittänyt huomiota pop-bändin suloisimpaan nuorukaiseen, kitaristi Davidiin. Hän oli usein seurannut pääesiintyjän settiä vain sen takia, että kuulisi Davidin laulavan. Hän oli tyytynyt seuraamaan Davidin menoa kauempaa, ettei aiheuttaisi tukalia tilanteita. Mistä hän voisi tietää, mitä David hänestä ajattelisi? Janice voisi pilata kaikkien kiertueen alkamalla iskeä miestä, jota ei kiinnosta alkuunkaan.

Puolitoista kuukautta Janice bändeineen oli viettänyt aikaa pääesiintyjän kanssa ja sitten oli tapahtunut jotain. Janicen sydämessä läikähti lämpöä aina, kun hän ajatteli tuota iltaa.

He olivat kaikki viettäneet iltaa erityisen onnistuneen konsertin jälkeen eräässä paikallisessa ravintolassa. He olivat lähteneet hotellille reilusti puolenyön jälkeen iloisina ja pienessä hiprakassa. David oli tarjonnut takkinsa Janicelle, ettei tälle tulisi kylmä. Loppumatkasta Davin oli tarttunut varovasti Janicea kädestä ja vilkaissut häntä ujosti. He olivat olleet yhdessä siitä lähtien.

Ovelta kuului vaimea kolahdus ja sitten napakka koputus. Janice päästi Davidin sisään. Siitä oli tullut tapa; David tuli viettämään iltaa Janicen huoneeseen ja lähti sitten nukkumaan omaansa. Yleensä ilta meni jutellessa, joskus he vain olivat lähekkäin ja nauttivat yhdessäolosta.

David oli rojahtanut Janicen sängylle sillä aikaa, kun Janice oli etsinyt syötävää, tosin huonoin tuloksin. Kun ei kerran löytänyt mitään, Janice luovutti ja kapusi varovasti Davidin viereen sängylle. Ensimmäistä kertaa David laski varovasti kätensä Janiocen ympärille ja lämpö levisi Janicen sydämestä kaikkialle hänen kehoonsa.

Janicea väsytti, mutta hän ei halunnut nukahtaa. Hän pelkäsi, että Davin katoaisi ikuisiksi ajoiksi hänen elämästään, jos hän nyt sulkisi silmänsä. Hän ei kuitenkaan voinut mitään väsymykselleen, vaan vaipui uneen. Juuri ennen nukahtamistaan hän tunsi, kuinka David suuteli häntä otsalle ja kuiskasi hänelle jotain, mitä Janice ei ikinä uskaltaisi tunnustaa Davidille.

Itsekehu haisee, mutta kehunpa itseäni kuitenkin... :P

En saanut eilen luettua suunnittelemaani historian pätkää, joten se siityi tälle päivälle. Angstasin eilen sitä, että joudun lukemaan tänään kaksi pätkää. Heräsin aamulla kahdeksan aikaan ja näytin itselleni kieltä peilin kautta "Sinä typerä laiskiainen, joka et saa mitään aikaiseksi." Söin aamiaisen ja vitkastelin keittiössä. Aloitin lukemisen (Kolmannen maailman konfliktit ja Uusi epävarmuuden aika) yhdeksän jälkeen. Ja humps, yhtäkkiä kello oli melkein neljä ja olin saanut luettua molemmat pätkät ja tehtyä muistiinpanot, ilman ongelmia, ilman tuskastumista. Olen niin ylpeä itsestäni. Huomaamattani olin istunut risti-istunnassa koko ajan, jotenen meinannut pysyä pystyssä kun nousin. Olipa ihanaa lähteä Nupun kanssa kävelylle!

Nyt illalla paketoin kiiWin synttärilahjan. Annan hänelle erään DVD:n, kaksi suklaanallea ja kaksi suklaapatukkaa. Paketoin jokaisen osan erikseen eriväriseen paperiin ja kaikki lopulta yhden paperin sisään. kiiWin kärsivällisyys ei tule riittämään! :DD Kietasin DVD:n vielä valkoiseen paperiin, johon kirjoitin kaikkea kivaa (kun minulla ei taaskaan ole korttia) ja annoin vihjeitä, mikä DVD se mahtaisi olla, hihihii, olen nero! Itse aina haaveilen kaikista tuollaisista pikkujutuista, joten toivon, että kiiWi kostaa minulle ja tekee samalla lailla :DD

Viime aikoina olen taas kirjoittanut paljon. Minun olisi pitänyt kirjoittaa jatko-osaa Jocelyn's Diaryyn, mutta se ei kiinnosta, vaan kirjoitan fantasiatarinaani uusiksi. Olen niin ihastunut hahmoihini, heistä tulee niin mahtavia! Minun omat mielikuvitusystäväni, jotka pakotan tekemään kaikennäköistä typerää, kjeh kjeh.. :D

Lupaan ja vannon, kautta kiven ja kannon, että huomenna julkaisen ensimmäisen osan Kohtauksia elämästä - sarjastani, odottakaapa sitä!

Heipsun nyt, pitää lähteä virittäytymään leffatunnelmaan (töllöstä tulee 10 Things I Hate About You)

Hehkutusta hehkutusta...

Heissan taasen! Nyt ajattelin hieman hehkuttaa, eli jos ei kiinnosta, se on sitten voi voi. :)

Isä oli Amerikassa melkein kaksi viikkoa työmatkalla. (Ihan rehellisesti sanottuna, hänen poissaoloaan ei kyllä huomannut, hän on muutenkin niin hiljaa :D) Hän kuitenkin halusi kovasti tietää, mitä minä ja kiiWi haluaisimme tuliaisiksi, koska siellä on halvempaa kuin Suomessa. kiiWi toivoi korkeavyötäröisiä merkkifarkkuja. Itselläni ei ollut housujen tarvetta, eikä oikein mitään muutakaan tarvittu, joten vitsillä laitoin toiveeksi iPhonen, jos halvemmalla löytyy. Ja isä olisi halunnut ostaa sellaisen tuliaisiksi, mutta siellä puhelimet myydään ainoastaan liittymien kanssa. Mutta kuitenkin! No, hän kysyi olisiko jotain muuta. Siinä sillä hetkellä ei tullut mitään mieleen, muuta kuin että jos jostain jotain Serj Tankian tai System of a Down -fanikamaa löytyy, niin otan iloisena niitä vastaan :) No ei niitäkään ollut sitten löytynyt, mutta isän työkaverin kotoa oli sitten löytynyt minulle Monty Python Almost the Truth -dokumenttisarjaboxi sekä Mel Brooks Collection, jossa on 8 elokuvaa kyseiseltä herralta (tähän hätään en muista mitä ne on :D) Isän työkaveri ei kuulemma tarvitse niitä, kun ei tule oikein katsottua sellaista, joten hän oli lahjoittanut ne minulle. Ja minullehan kyllä kelpaa! Tiedänkin, mitä teen ensi viikonloppuna.... kjeh kjeh :D

Aiemmin eräs toinen isän työkaveri tilasi minulle Serj Tankianin molemmat runokirjat, toi ne Suomeen isälle ja isä antoi ne minulle. Ylipäänsä on jotenkin mukavaa tietää, että isä puhuu meistä työkavereidensa kanssa ja että he suostuvat tuollalailla auttamaan! En ole kyllä saanut vielä aikaiseksi luettua kovin montaa runoa, koska ne kaipaavat hieman sulattelua, mutta kyllä vielä jonain päivänä! (Huomaatteko tästä, kuinka suuri fani olen? Kaikki levyt [SoaD ja Serj Tankian sekä Scars On Broadway], muki, lompsa, kolme paitaa, kaulakoru, seinälippu, runokirjat, kollaasi, kirja... :D)

Se siitä sitten ja seuraavaan aiheeseen. Kävin lauantaina aNightingalen kanssa Helsingissä, kun piti ostaa kiiWille synttärilahja ja ajattelin lyödä useamman kärpäsen yhdellä iskulla, ja tavata ystäväistänikin samalla. On jotenkin aina yhtä ihanaa nähdä kyseistä neitiä, ehkä se johtuu siitä, että meillä on samankaltaisia ajatuksia? kiiWin synttärilahjaa en tässä nyt lähde avamaan, jos vaikka sattuu, että hän lukisi tätä (mitä hän ei toivoittavasti tee), mutta itselleni ostin Sonata Arctican Stones Grow Her Name - albumin sekä Charlotte Brontën Kotiopettajaren romaani -kirjan. Olen tuota kyseistä sarjaa katsonut joskus TV:stä ja koska tykkään kovasti kaikista 1800-luvulle sijoittuvista tarinoista, ostin tuon itselleni :)

 

Vaikka en itse kovin pidä siitä, että laitetaan joka ostoksen kuva jonnekin nettiin, mutta nyt oli pakko sortua siihen. Tykkään tosi paljon tuosta Sonata Arctican levynkannesta, se on varmaan yksi kauneimmista. (The Days of Grays on kyllä kauniimpi :D) Suosittelen lämpimästi tuota uusinta Sonatan albumia, se inspiroi tällä hetkellä kovasti fantasiatarinani kirjoittamista :D

Näette noissa kuvissa tuossa taustana uuden sängynpeitteeni, ennen minulla oli kirkkaanpunainen, mutta koska se oli niin julmetun pieni ja koirankarvoja keräävä (varsinkin kun Nuppu tykkää nukkua sängyssäni ^^') äiti päätyi siihen tulokseen, että nyt on aika vaihtaa uusi tilalle. Itse päätin aikuistua ja ottaa tuollaisen tylsän harmaan, joka sopii kaiken kanssa :P

 

 

Ja lopuksi haluan toivottaa - hyvin paljon myöhässä - hyvää vappua! Eikös olekin suloinen vappupallo? :3 Ja huomatkaa taustalla ankkajuliste tekstillä "Uskalla olla erilainen", jonka isä osti minulle pikkujoululahjaksi, kun minulla ei ollut kavereita, eikä kukaan halunnut oikeastaan edes viettää aikaa kanssani. Ihana isä, eikös vain? <3 Myöskin kirjahyllyssä näkyy Stieg Larssonin Millenium - trilogia på svenska. Ja tuo punamusta hökötin on arkku, jonka päällä rakas CD-soittimeni lepää. Jos oikein tarkkaan katsoo tuon suloisen pääkallon silmistä näkyy allekirjoittaneen paita :D

 

Heipä hei!