Kuulo on aliarvostettua...

Itken täällä nyt kyllä vuolaasti, kun koko loma meni PILALLE sen takia, etten voinut kuunnella musiikkia. (kauhea drama queen :D) Siis mun vasen korva on niin tukossa, etten kuule mitään, eikä mikää auta... Nyt on menossa neljäs päivä (tänään kylläkin pääsen terveyskeskukseen), ja olen tunkenut korvaani öljyä ja yrittänyt huuhdella vedellä, mutta ei, ei auta....

Ja miksi koko loma meni tällaisen vähäpätöisen asian takia pilalle? Sen takia, että suunnittelin silloin kun loma alkoi, että kuuntelen koko loman musiikkia ja rentoudun, kenties olisin kirjoittanutkin jotain, mutta sepä meni nyt sitte plörinäksi.... Olen sitten koko loman lukenut Stieg Larssonia hirveällä vauhdilla, että saisin sen luettua ja tehtyä sen ruotsin kirjaesseen. Yyyyyh :'(

Mutta tänään tulee olemaan mahtava päivä, sillä edessä on Monty Python -putki ystäväni kanssa, täytyisi vain osata mennä bussilla :O.

Ja lopuksi vielä linkki, jotta voitte kuunnella, kuinka ihana John Cleese on silloin kun hän sekoaa raivosta ;)

Heipsun!

Twelfth (#12)

1. Kuva siitä, mitä nyt ajattelet

2. Kuva siitä, miltä sinusta tuntui tänään

3. Kuva siitä, mitä teit tänään

4. Kuva jostain, mitä olet menettänyt

5. Kuva jostain, mihin olet riippuvainen

6. Kuva, joka inspiroi sinua

7. Kuva siitä, minne haluaisit mennä

8. Kuva jostain, mitä tarvitset joka päivä

9. Kuva siitä, mitä haluat tehdä
10. Kuva aasta, jossa haluaisit asua

11. Kuva lempihedelmästäsi

12. Kuva jostain, mitä pelkäät

13. Kuva jostain, mitä haluaisit tehdä ennen kuolemaasi

14. Kuva siitä, mitä harrastat

15. Kuva jostain, mitä teet joka päivä

16. Kuva, joka kuvaa elämääsi

17. Kuva kielestä, jonka aloitit viimeksi

18. Kuva henkilöstä, jota ihailet

19. Kuva, joka saa sinut hymyilemään

20. Kuva autosta, jonka näit viimeksi

21. Kuva, joka tekee sinut surulliseksi

22. Kuva tuskallisesta muistosta

23. Kuva iloisesta muistosta

24. Kuva lempivaatteestasi/asusteestasi

25. Kuva, joka kuivailee aamujasi

26. Kuva lempipaikastasi

27. Kuva jostain, johon uskoit lapsena

28. Kuva jostain mieliruuastasi

29. Kuva ensimmäisestä harrastuksestasi

30. Kuva bändistä, jonka musiikkia kuuntelet nyt

31. Kuva jostain, mitä odotat paljon

32. Kuva lempihiustyylistäsi

33. Kuva henkilöstä, jonka haluaisit tavata

34. Kuva siitä, mitä mieltä olet koulusta

35. Kuva, joka tuo muistoja

 

Pros and cons of today

Ostin kaksi vuotta sitten kuulokkeet Prismasta (mainontaa mainontaa...), jotka on edelleen kovassa käytössä, ainoastaan pehmusteet on vähän repeytyneet. Päätin sitten tänään käydä ostamassa uudet pehmusteet, jotta voin syyslomalla rentoutua ja kuunnella musiikkia. Suuntasin suoraan Sellon Prismaan (ja edelleen mainontaa...), koska ajattelin, että sieltähän minä ne ostin, siellä varmaan on myös "varaosia". Pyörin siellä tekniikkaosastolla hetken aikaa ja lopulta kävin kysymässä osaston infopisteessä olleelta naiselta, että onkohan sellaisia ja jos on niin missä. Vastaus tuli niin nyrpeästi kuin olla ja saattaa: "Ei sellaisia ole olemassa, ainakaan ilman kuulokkeita. Ei ainakaan meillä." No ei sitten, olisikohan mahdollista, että Mustassa Pörssissä olisi? "En tiedä, maahantuojalta voi varmaan tilata." Kiitos vaan tästä, ei ollenkaan ystävällisemmin olisi voinut tätä asiaa ilmaista. Uhmasin kuitenkin naisen ohjeita ja suuntasin Mustaan Pörssiin, ja kysyin miespuoliselta myyjältä, onko sellaisia pehmusteita. Mies kuunteli tarkkaan selostukseni ja nyökytteli ja sanoi lopuksi ystävällisesti "Valitettavasti meillä ei sellaisia ole, mutta tuolla kolmannen kerroksen Claes Ohlsonilla varmaan on. Voisit käydä kysymässä sieltä." Tuli aivan paljon parempi mieli, kun tuo myyjä niin ystävällisesti neuvoi ja oma kiitokseni tuli aivan eri sävyllä kuin Prismassa. Suunnistin sitten sinne kolmanteen kerrokseen ja aikani pyörittyäni siellä kysyin myyjältä neuvoa. "Juu, niitä löytyy tuolta. Nämä ei nyt ole kyllä oikean merkkiset, mutta nämä venyy ja jos on liian isot kyllä niihin varmaan jonkun kiinnityssysteemin voi kehitellä." Kiitos tosi paljon, hei hei :)

Ostin samalla kirjakaupasta pitkään odottamani Christopher Paolinin Perillinen - kirjan (joka on viimeinen osa Perillinen - sarjasta :D) Ja odotan jo innolla, että saan tuon Stieg Larssonin Luftslottet som sprängdes -kirjan luettua (: (siis Pilvilinna joka romahti)

Myöskin nyt kun olen päässyt valittamaan, kerron eräästä aivan ihanasta kauppareissusta. Olin Kirkkonummella Lidlissä ostamassa suklaata (älkää nyt oikeasti ottako nokkiinne, että nämä paikat on näin tarkasti kerrottu :D). Se kaupan kassa oli niin pelottavan näköinen kuin olla voi: pitkä pujoparta, isot korvarenkaat, kalju ja tatuointeja ja kaikennäköisiä sormuksia ja rannekkeita ja ei millään pahalla, mutta mulle tuli hänestä mieleen jonkin sortin Hell's Angels tyyppi. Siinä kassajonossa ei ollut muita kuin minä, eikä se viivakoodin lukija alkanut heti yhteistyöhön. Siinä se myyjä sitten vain kysyi (satuin ehkä näyttämään väsyneeltä, en tiedä): "Onkos ollut huono päivä, kun suklaata ollaan ostamassa, vai ihan muuten vain?" Joku varmaan olisi vetänyt herneen nenään siitä, että myyjä utelee, mutta mulle tuli hyvä mieli. En ollut koko päivänä jutellut kenenkään kanssa (jos kiiWiä ei lasketa) koulussa ja oli varsin epäsosiaalinen olo, joten oli mukava vaihtaa pari sanaa jonkun ihan oikeasti olemassa olevan kanssa. Vastasin siinä, etttei huono päivä ollenkaan, väsyttää vain ja viikonlopuksi herkkuja tässä ostelen. Myyjä hymyili leveästi, enkä sitten enää tiennyt miksi oli luokitellut hänet pelottavan näköiseksi, hänhän oli aivan nallukan näköinen (: Mutta jos joku olisi sillä hetkellä kysynyt, mikä Kirkkonummen Lidlissä on parasta, olisin varmaan vastannut, että tuo myyjä.

Nyt fiilistelen täällä kotosalla yksin Tony Kakon ihanaista ulkokuorta ja ääntä <3 (jos näette mun äitiä, onnitelkaa sitä! :D) Hyvää syyslomaa kaikille, joilla se alkaa ~

Kreeta 2012

Nämä Kreetan kuvat tulee nyt sata vuotta myöhässä ja täydellisessä epäjärjestyksessä, enkä jaksa alkaa selostaa näistä kuvista mitään. :) Katselkaapa niitä, pääasia tulee varmasti selväksi, kivaa oli ja lämmintä <3 Paikalliset oli tosi mukavia, ja suurimmassa osassa ravintoloista puhuttiin jotain suomeksi, Kantapi -nimisessä paikassa (suosittelen!) oli ruokalistatkin suomeksi (:

Kysykää, jos jokin kuva kiinnostaa, että mikäs tämä tällainen on, yritän vastata jos tiedän jotain :D

Ja paikka oli Kreetan saari, Chaniasta vähän matkaa Platanias <333

Kun tänään aamulla toisen kerran kauniin elämäni aikana otin tuon 1600 mg kerralla särkylääkkeitä (älkääs huoliko, se on aivan lääkärin määräämä määrä, en tosin ota noin paljon kuin äärimmäisissä tilanteissa, nyt sellainen oli päällä) tunsin kuinka se heti alkoi vaikuttaa. Yläkertaan oli hirmuisen vaikea päästä takaisin peiton alle nukkumaan, kun jalat tuntuivat hirvittävän raskailta ja väsytti. Pääsin kuitenkin hienoisen hoippumisen jälkeen turvallisesti sänkyyn ilman suurempia törmäilyjä. Mutta siis, mikä nyt oli niin outoa, että tästä pitää jauhaa teille? Se, että makasin (en tiedä menikö siinä monta tuntia vai vain pari minuuttia) silmät sepposen selällään, tajusin koko ajan mitä näkökentässäni tapahuu (näin seinän, unileluni jalan [naurakaa vain, mulla on unilelu] ja pinkin lakanani) mutta kuitenkin en ollut hereillä. Päässäni kuulin selvästi ääniä, joita en ensin tajunnut, jotka sitten myöhemmin alkoivat selkiytyä (tähän välii huomautan myös, etten ole menettänyt järkeä, äänien kuuleminen pään sisällä migreenikohtauksen aikana on aivan normaalia minulle). Niin nuo äänet tulivat jostain alitajuntani pohjukoista, ne olivat muistoja. Siellä oli Paraisten ajoilta, Espoon ajoilta ja nykyisten seutujen ajoilta. Kuulin selkeästi taas nuo sanat 6. luokan opettajani suusta, joita olen kovasti yrittänyt unohtaa "Niin, minun korviini on kantautunut sellaista tietoa, ettet anna luokkamme tyttöjen pukeutua rauhassa, vaan katselet kun he vaihtavat vaatteitaan." oli myös ne ihant sanat, jotka sain kuulla 5. luokan opettajan suusta, kun olin muuttamassa pois "Meille tulee ikävä sinua, toivottavasti pääset tulemaan kylään, että näemme sinua vielä. Emme halua unohtaa sinua, olet osa tätä luokkaa." ja sitten sen onnen päivän sanoja, kun tulin ensimmäistä kertaa tutustumaan uuteen yläasteeseeni puolen vuoden helvetin jälkeen, kun eräs ihana ihminen puhui kokonaiset 15 minuuttia MINULLE ja kyseli minulta asioita, ketään ei ollut kiinnostanut minun asiani puoleentoista vuoteen (tosin tämä on liioittelua, olihan Sukka kutosella rinnakkaisluokalla ja kaksi ihanaista poikaa yläasteella, mutta kuitenkin).

Mistä lienee tämä valveuni johtuneen, ja miksi se tuli juuri nyt. Olinko niin pilvessä tuon särkylääkemäärän takia vai olinko jotenkin muuten vain rentoutunut tarpeeksi, päästääkseni muistot valloilleen? Kuitenkin tämä oli outo kokemus, ehkä once in a lifetime, ja pelottava, koska en voinut liikkua, enkä oikein lopettaa kesken muistojen virtaa... Sen jälkeen jossain vaiheessa olen nukahtanut onnelliseen unettomaan uneen ja heräsin äskettäin, kello 16.15. Siinä meni sitten tämä päivä... Hups (:

Eilisestä haluaisin vielä kiittää Sukkaa (en osaa kirjoittaa sitä hienoa nimitystäsi vielä oiken, lupaan kyllä opetella :D) ja Sadelintua, oli ihanaa nähdä teitä pitkästä aikaa, ja nyt kun te olette saaneet tuliaisenne, voin jonain päivänä laittaa kuvia Kreetan matkalta tänne :))

Nyt alan innoissani odottaa, että kiiWi saapuu kotiin ja tuo minulle suklaata, koska minulla on hirveä makeannälkä. Heipsun!

ps. Mulla olis niitä ilmaisia puheluita, mutta kun en osaa puhua puhelimessa kuin korkeintaan 15 minuuttia, joten ne on aivan turhaan. Jos jollekin iskee kuitenkin hirveä puhekaverin puute, mulle voi ilmoittaa niin soitan sitten :)))

Gulp. Gulp. Gulp. Gulp. Gulp. Gulp. Gulp. Gulp.
Gulp. Gulp. Gulp. Gulp. Gulp. Gulp. Gulp. Gulp.

No problemos, ananatos, oli vain kiva kirjottaa tämmönen pätkä. Olen pahoillani, en voi laittaa huomenna abiverkkareita päälle :(

niin paljon särkylääkkeitä ja niin vähän aikaa...

Hienoisen sekavassa tilassa olen ollut tämän päivän, koska otin eilen yhden 1g Para-Tabsin ja 400mg Buranan ja vielä tänäänkin yhden 400 mg Buranan. Mutta voin ilokseni kertoa, että migreeni on jo lähes mennyt ohi, nyt posket on vain velttoina ja janotta kovasti (mikä tarkoittaa sitä, että kohtaus on menossa lopullisesti ohi, eikä vain pidä parin tunnin taukoa)

Mutta asianani ei ollut päivitellä päänsärkyjäni, ilmoitin vain asiasta, jos sattuu, että teksti on epäselvää, pahoittelen jo nyt.

Asiani oli se, että koeviikko on vihdoin minun osaltani ohi, viimeisenä kokeena oli eilen äidinkieli, mikä varmaan aiheutti migreenin laukeamisen, stressasin sitä sen verran paljon, että huh. Opettaja oli täysi idiootti, onneksi se lähtee nyt tuolta pois. Ja minä kun otin kurssin sen takia, että ope on kiva, mutta se jäi isyyslomalle ja sijainen tuli pilaamaan meidän kurssimme ja elämämmäe. :) (hienoinen ylireagointi)

Kuollaksenikaan en muista, joko olen teille hehkuttanut, että meidän abiverkkarit tuli vihdoin!! Mulla on sellainen punainen huppari ja mustat pökät ja ne on niin lämpöiset, etten tahtoisi ottaa niitä välillä ollenkaan pois. Äiti tosin käski säästää niitä "parempia tilaisuuksia" varten :)

Ajattelin kuitenkin laittaa meidän koulun logon kuvan, se on vaan niin hieno (: Ja seuraavaan kirjoitukseen voisin laittaa vähän kuvia tuosta meidän Kreetan matkasta, joka tapahtui elo-syyskuunvaihteessa, eli melkein kuukausi sitten, hups :)

Mutta tässä kuva (:

 

 

Se on hieno, ja kännykkäkameralla otettu, joten laatu on mitä on. Kyllä siitä kuitenkin näkee, mikä se on :) Ja kaikki kiitokset ja oikeudet kuuluu logon suunnittelijalle, kutsukaamme häntä nimellä Ms. M :)

 

Heipsun! 

ihan turhaa, mutta tosi lyhyt teksti!

Mietin tässä vain, että jos PSY:n Gangnam Style olisikin pohjois-korealainen eikä eteläinen, soitettaisiinko sitä niin paljon radiossa kuin nyt? En usko, vaan sitä pidettäisiin jonkun sortin "mainostemppuna", jonka määrä olisi parantaa Pohjois-Korean mainetta. Onneksi se on etelä-korealainen, jotta voimme kuunnella tätä loistavaa kappaletta 24/7 :))
Tätä minä täällä pohdin, kun odotan ruotsin suullista koetta. Koe alkaa varsinaisesti 11.10 ja loppuu 11.25, hyvä juttu, että se on niin lyhyt, mutta huono juttu on se, etten kerkeä aiempaan junaan ja odottelen täällä 3 tuntia -.-'.

Ja tähän loppuun:

Heipsun!