Kohtauksia elämästä 1.

[Huom! Tämä on sarjan surkein teksti]

Janice loikoili hotellihuoneensa sängyllä. Hän oli ollut tien päällä taustayhtyeensä kanssa pian kolme kuukautta lämmittelemässä suurta pop-bändiä ja pari kuukautta olisi vielä edessä. Janice oli lähtenyt lämmittelijäksi hieman epäileväisenä, sillä hänen musiikkinsa oli aivan erilaista kuin pääesiintyjän. Yleisö oli kuitenkin ottanut hänet avoimin sylein vastaan, ja hän oli saanut uusia faneja ja tuttavuuksia mielin määrin.

Janice oli heti alusta lähtien kiinnittänyt huomiota pop-bändin suloisimpaan nuorukaiseen, kitaristi Davidiin. Hän oli usein seurannut pääesiintyjän settiä vain sen takia, että kuulisi Davidin laulavan. Hän oli tyytynyt seuraamaan Davidin menoa kauempaa, ettei aiheuttaisi tukalia tilanteita. Mistä hän voisi tietää, mitä David hänestä ajattelisi? Janice voisi pilata kaikkien kiertueen alkamalla iskeä miestä, jota ei kiinnosta alkuunkaan.

Puolitoista kuukautta Janice bändeineen oli viettänyt aikaa pääesiintyjän kanssa ja sitten oli tapahtunut jotain. Janicen sydämessä läikähti lämpöä aina, kun hän ajatteli tuota iltaa.

He olivat kaikki viettäneet iltaa erityisen onnistuneen konsertin jälkeen eräässä paikallisessa ravintolassa. He olivat lähteneet hotellille reilusti puolenyön jälkeen iloisina ja pienessä hiprakassa. David oli tarjonnut takkinsa Janicelle, ettei tälle tulisi kylmä. Loppumatkasta Davin oli tarttunut varovasti Janicea kädestä ja vilkaissut häntä ujosti. He olivat olleet yhdessä siitä lähtien.

Ovelta kuului vaimea kolahdus ja sitten napakka koputus. Janice päästi Davidin sisään. Siitä oli tullut tapa; David tuli viettämään iltaa Janicen huoneeseen ja lähti sitten nukkumaan omaansa. Yleensä ilta meni jutellessa, joskus he vain olivat lähekkäin ja nauttivat yhdessäolosta.

David oli rojahtanut Janicen sängylle sillä aikaa, kun Janice oli etsinyt syötävää, tosin huonoin tuloksin. Kun ei kerran löytänyt mitään, Janice luovutti ja kapusi varovasti Davidin viereen sängylle. Ensimmäistä kertaa David laski varovasti kätensä Janiocen ympärille ja lämpö levisi Janicen sydämestä kaikkialle hänen kehoonsa.

Janicea väsytti, mutta hän ei halunnut nukahtaa. Hän pelkäsi, että Davin katoaisi ikuisiksi ajoiksi hänen elämästään, jos hän nyt sulkisi silmänsä. Hän ei kuitenkaan voinut mitään väsymykselleen, vaan vaipui uneen. Juuri ennen nukahtamistaan hän tunsi, kuinka David suuteli häntä otsalle ja kuiskasi hänelle jotain, mitä Janice ei ikinä uskaltaisi tunnustaa Davidille.