Tämä tarina alkaa surullisesti, oikeammin vittumasesti, mutta päättyy hyvin, joten ei hätää. Minun oli tarkoitus mennä kiiWin kanssa Tallinnaan Eckerö Linen Finlandia-aluksella viime viikolla. Ei sitten päästy alukseen, koska mukana olisi pitänyt olla yksi vähintään 25-vuotias aikuinen, koska kiiWi ei ole vielä täysi-ikäinen... Mukavaa, kun olimme tulleet 50 kilometrin takaa, jotta pääsisimme viettämään mukavaa kesäpäivää yhdessä. Viimeksi ei ollut mitään ongelmaa, koska paikalla ei ollut mitään pilkunviilaajaa... No, saimme hyvityksen kuitenkin ja lähdimme satamasta seikkailemaan ratikalla Helsingin keskustaan. Ja ajatelkaa! Emme eksyneet kertaakaan! No, koska aamu oli vasta alkanut, mikään kauppa ei tietenkään ollut vielä auki, joten tapoimme aikaa kuljailemalla Kampin ympäristöä ristiinrastiin. Päädyimme sitten siinä 11 aikaan Selloon ja silloin päivä vasta alkoi luistaa! Löysin itselleni kolme kirjaa, ja koska olen tällainen lukutoukka, meinasin kuolla ilosta. Suomalaisessa Kirjakaupassa oli tämä tarjous, että kolme pokkaria 12 eurolla, joten ostin Paulo Coelhon Alkemistin, David Nichollsin Sinä päivänä -kirjan sekä John Verdonin Numeropelin, jota olen kuolannut sen julkaisupäivistä saakka. Löysin myös aivan ihanan vihon, jolle keksin heti myös käyttöä sekä ylisuloisia panda-tarroja ja erään risti-rannekorun. Ja olin onnellinen. Kun olimme kierrelleet kauppoja jo hyvän aikaa, päätimme, että hei, mennäänpäs katsomaan Iron Man 3:sta kun nyt kerran on aikaa, mutta eipä sitä tietenkään pyörinyt siihen aikaan, kun me olimme paikalla, höh.
Päivä kääntyi loppujen lopuksi ihan hyväksi, mutta hieman olimme ärsyyntyneitä Eckerön palveluun.
Maanantaina eräs isän työkaveri tuli kylään. Hän on suomalainen, mutta asuu Amerikassa. Ja olen varmaan täällä hihkunut, kun tämä samainen työkaveri osti minulle Amerikasta Serj Tankianin molemmat runokirjat, vaikka ei edes tuntenut minua. No niin, takaisin asiaan, olin hieman huolissani, että pitäisi keksiä jotain "small talkia", kun olen hieman huono sellaisessa. Hän sitten tuli ja toi mukananaan 2,72 kilon laatikon Skittles-karkkeja minulle ja kiiWille. Eräs toinen isän työkaveri, ihan aito americano, on aikojen alusta asti ostanut meille "S-karkkeja", koska niitä ei ole saanut Suomesta ja nyt tämä herra toi niitä meille myös. (Ottaen huomioon, että itse olen pian 19 ja kiiWi on 17, tyydymme aika vähään, karkki kelpaa aina!) Aluksi oli hieman awkward, kun vieras yritti keskustella säästä ja itse olisin halunnut lukea, mutta sitten, kun herrat olivat ottaneet muutaman oluen, vieras paljastui oikein mukavaksi ja suorastaan hulvattomaksi mieheksi. Teitä tuskin kiinnostaa, mutta kerron kuitenkin seuraavan pikkujutun: kiiWi esitteli, kun oli tehnyt syntymäpäivälahjan parhaalle ystävälleen (sellaisen valokuvakollaasin) ja tämä herra vieras sanoi siihen: "Henkilökohtaiset lahjat ovat aina mukavia. Ne ovat paljon parempia kuin vaikka esimerkiksi kukkakimput ja karkki". Ja hän oli tuonut meille karkkia ja äidille kukkia. Meinasi hän kyllä leipoa meille aamulla ja paeta sitten rikospaikalta, mutta sitä ei onneksi koskaan tapahtunut :)
Maanantai-iltana päätimme kiiWin kanssa, että huomenna (eli tiistaina) menemme katsomaan sen Iron Man 3:n. Joten eilen olimme taas Sellossa katsomassa ja kuolaamassa Robert Downey Jr:n perään :). Tykkäsin kyllä kovasti elokuvasta, mutta se ei kuitenkaan ollut aivan niin hyvä kuin kaksi ensimmäistä. Mutta parasta koko hommassa oli se, että elokuva esitettiin Rex-salissa ja päätin, etten enää ikinä halua katsoa elokuvaa missään muualla kuin siellä. Ne lepotuolit, joiden selkänojat sai työnnettyä taakse!!! Voi että!
Samalla reissulla mukaan tarttui villapaita sekä Disturbedin Asylum -levy sekä Maj Karman Salama -levy. (Anttilassa on sellainen ihana löytöpiste, missä on levyjä ihan pilkkahintaan, en meinannut päästä sieltä pois!) kiiWi löysi itselleen kaksi Panic! At the Discon levyä ja äidille ostimme Adam Lambertin Trespassing -levyn (Äiti on aivan ihastunut Adamiin :D) Voi voi :')
Olin jo muuttamassa Hankoon, mutta se suunnitelma romuttui täysin, joten täällä ollaan edelleen, keskellä metsää, eikä kukaan vastaa viesteihini :(. Ensi viikolla pääsen pitkästä aikaa Turkuun kotiseuduilleni, kun lähdemme porukalla Turun keskiaikamarkkinoille :) Can't wait :D.
Ja jotain ihmeellistä on tapahtunut taas pääni sisällä, sillä olen alkanut kuunnella pitkästä aikaa lähestulkoon pelkästään Sonata Arcticaa... hmmmmmm, ihana bändi <3 (Jos vaikka saisin ensi vuonna ylioppilaslahjaksi lipun Kemiin katsomaan Sonataa, oijoi!!)
Ja vielä pitää se mainita, että olen löytänyt itselleni unelmieni puhelimen, jonka aion ostaa heti, kun saisin hieman lisää rahaa. Ja koska olen tylsä ihminen, ajattelin vielä laittaa tähän loppuun kuvan siitä. Katsokaa ja nauttikaa :)
 |
| Nokia Lumia 720 |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti