sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

I'm happiest girl alive ~

Jotkut teistä, jotka vaivaudutte blogiani lukemaan, ovat ehkä tajunneet, että minua on kiusattu koulussa. Silloisen tilanteen johdosta rakastuin System of a Downiin ja ihastuin Sonata Arcticaan ja sillä tiellä ollaan edelleen. Varsinkin Sonata Arctica on kasvattanut merkitystään elämässäni viime vuosina, kun on ollut vähän rankempaa.

System of a Downin olen nähnyt kaksi kertaa livenä. Provinssissa 2011 olin perheen kanssa asiakkaana ja Jurassicissa 2013 talkoolaisena. Sonata Arctican olen nähnyt kerran Helsingin The Circuksessa 2014 ja eilen toisen kerran Kivenlahti Rockissa vuosimallia 2014, jossa olin talkoolaisena.

Talkooinfoteltta oli päälavan takana, joten kaikki bändit menivät ohi mennessään backstagelle ja sieltä lavalle ja takaisin. Näin siis vaikka ketä!

Mutta kaikista parasta oli se, kun tulin Sonatan keikalta ja tapasin Tony Kakon (laulaja) ja Pasi Kauppisen (basisti) ja sain molempien kanssa yhteiskuvat! Tärisin innostuksesta vielä monta tuntia tapahtuneen jälkeen ja nyt kun mietin asiaa, kyyneleet kihoavat silmiini, koska molemmat olivat hirveän mukavia, pitivät tiukasti kiinni ja kumartuivat (varsinkin parimetrinen Pasi) niin että olivat vähän paremmalla tasolla allekirjoittaneeseen pätkään verrattuna. Ja siis se oli toiveideni täyttymys! Tai paremminkin en edes uskaltanut toivoakaan sitä, koska pelkäsin että silloin sitä ei kuitenkaan tapahdu... sama juttu opiskelupaikan suhteen, en uskalla toivoa mitään, koska silloin en varmasti pääse.

Ja koska olen jakanut nämä kuvat sosiaalisessa mediassa, päätin lätkäistä ne myös tänne (: tästä saatte vielä kuulla (ainakin jonain pieninä vihjauksina :D) nimmarit jäi vielä saamatta, mutta ensi kerralla sitten ;)




Mulla on kyllä sortsit tuolla alla, talkoopaita vaan on niin pitkä, ettei ne oikein näy :D ylemmässä kuvassa on Tony ja alemmassa Pasi (nämä kaksi ovat omat suosikkini, Elias olisi vieläs kolmas, mutta herra kerkesi livahtaa ohi :p)

Heipsun!

2 kommenttia:

  1. Onnentyttö! :D Itsekin olen kokenut sen hämmentyneen fiiliksen että "Vau! Mun suuri idoli on tossa vieressä ja HUOMIOI MUT!". Vaikka samalla käsittää että ihmisiähän tässä kumpikin ollaan ja samanarvoisia, on siinä jotain... ;)

    Olen iloinen puolestasi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, sitä on kyllä vaikeaa tajuta että ihmisiähän tässä kaikki ollaan. Nämä Sonatalaiset vielä menee "tavallisina ihmisinä" kun on tullut katsottua haastatteluvideoita aika paljon, ja siitä on tullut kuitenkin pieni käsitys millaisia ihmisiä ovat. Mutta auta armias, jos Serj Tankian kävelisi samalla tapaa vastaan, kuolisin onnesta siihen paikkaan xD

      ja hymystähän sen näkee, että onnellinen olen (:

      Poista