Aina se päivittely jää hieman heikoksi... Pyydän anteeksi. Kokoanpa siis tähän tällaisen kokoelmapostauksen, joita on viime aikoina tullut useampikin :)
29.1.2014 (kyllä, menemme näin pitkälle menneisyyteen)
Keskiviikko, keskiviikko
Tiistain sisko
tulethan pian
Olen odottanut tätä päivää joulukuun alusta (vai marraskuun lopusta?) lähtien kun varasin liput Sonata Arctican 15th Anniversary Tour-konserttiin Helsingin Circukseen. Samaisena päivänä tutustuin äidin koulukavereihin (näin sivumainintana). Äitini päätti vaihtaa alaa kahdeksantoista vuotta kestäneen kotiäitiyden jälkeen ja opiskelee nyt kokiksi. Hän valmistuu syksyllä. Jos haluatte törmätä hänen ruokiinsa, käykää syömässä Kirkkonummen Bistro Omatissa, hän on siellä työssäoppimisessa ensi viikosta lähtien neljä kuukautta. Kun olen maininnut ystävilleni, että äiti opiskelee kokiksi, valtaosa on huomauttanut, etteihän hänen tarvitsisi opiskella mitään sellaista, ruuat ovat selvästi kelvanneet ilman koulutustakin :) olen nämä terveiset aina välittänyt äidilleni, jotta hän saisi hieman itsetuntoa. (Sitä hän on tarvinnut, koska opettaja on aika huono ja lyttäävä ollut.)
Mitä nyt eksyin aiheesta. Siis. Jonotin kaksi tuntia hyytävässä viimassa konserttipaikan edustallaja kadotin hetkeksi varpaani. Tutustuin jonossa erääseen tyttöön ja tämän äitiin, jotks olivat valmiita pitämään minulle paikkaa, jos haluaisin käydä lämmittelemässä välillä. :')
Pääsin vihdoin sisälle ja ETURIVIIN! Ja voin sanoa, että ensikertalaisena eturivissä oleminen oli aika mahtavaa... :D Olin kyllä valmis antamaan paikkani tämän jonossa tapaamani tytön äidille, joka oli valtaisa Elias-fani, mutta eipä hän siihen halunnut (: tämä tyttö lupasi lähettää ottamiaan kuvia minulle, koska akkuni oli niin vähissä, ettei puhelimeni suostunut enää yhteistyöhön.
Keikka kesti kaksi tuntia ja ilman lämppäriä. Ja ah... Lähes kaikki toivomani kappaleet olivat mukana. Ja lopuksi sain vielä plektran! :) ja kun pääsin kotiin olin seitsemännessä taivaassa, kärsin hirveästä migreenikohtauksesta ja olin kuolemanväsynyt mutta kuitenkin niin onnellinen. Ja kaikki tämä jylläsi päälläni yhtäaikaa....
Se siitä sitten (:
Helmikuussa oli ruotsin ja englannin kuuntelut. Ne meni nöin alustavien pisteiden perusteella ihan hyvin.
Sain hommattua itselleni ylioppilasjuhlamekon.
Olen lukenut yhteiskuntaoppia niin paljon, että korvista tulee jo ulos, mutta en ole varmaan vieläkään opiskellut sitä tarpeeksi.
Kun minulla on 17.3. ollut viimeinen ylioppilaskoe, alan hyväksyä mahdollisimman monta työtarjousta ja säästää rahaa. Sitten alan selvittää tatuointien hintoja ja jos mahdollista, myös asiakkaiden kokemuksia. Tavoitteenani olisi saada tatuointi ennen lakkiaisia. Chichiri on sen minulle jo piirtänyt ( tosin, koska olen ikävän vaativa tapaus, hän joutuu piirtämään sen vielä kerran, anteeksi!) Jos olen oikein arvioinut, se pitäisi hommata toukokuun puoliväliin mennessä, että se kerkeäisi parantua ennen lakkiaisia.... uuuu, jänskääää
Yhteishaku alkaa ensi viikolla ja yäk. Toisaalta, itselläni on mitä luultavimmin ainoastaan yksi varsinainen pääsykoe ja muut ovat soveltuvuuskokeita, mutta tästä en ole aivan varma. Paikkojen järjestyskin on hieman epäselvä vielä. Ja mitäs sitten jos en pääsekään opiskelenaan minnekään? Mitäs sitten teen? Lukiokin vei niin paljon aikaa, ja jos yliopistokin lykkääntyy vuodella, olen ties kuinka vanha ennen kuin pääsen "oikeisiin" töihin....
Ja taas toiseen aiheeseen:
Katsoin keskiviikosta torstaihin ensimmäistä kertaa elämäni aikana Taru Sormusten Herrasta -elokuvat. Ja totta kai pidennetyt versiot. Ja nyt ihmettelen, miksen ole katsonut niitä aiemmin? Ne ovat varmaan parhaita fantasiaelokuvia ikinä. Siis toteutuksen kannalta. Kirjoja en ole vielä lukenut, mutta toivottavasti saisin sen jättiläisen, jossa ne kaikki ovat, ylioppilaslahjaksi. Tämä hurahtaminen tapahtui siinä vaiheessa kun kävin kavereideni kanssa katsomassa Hobitti kakkosen ilman, että olin nähnyt ykköstä tai LOTR-elokuvia. Fiksu lapsi. Mutta olen nyt kyllä jo katsonut ykkösenkin, älkää huoliko! :) Hobittikin olisi mukava saada kirjana. En voi vielä sanoa, meneekö Taru Sormusten Herrasta -kirjat Perillinen -sarjan ohi, aika näyttää :) Elokuvat ainakin meni, tosin siihen ei paljon tarvittukaan, Eragon on sen verran surkea elokuva... xD Ainoa hyvä asia siinä elokuvassa on Brom... mutta takaisin Sormukseen. Minun piti sanoa jotain jostain... Niin, en oikeastaan pidä tästä näyttelijästä Dominic mikä-lie-sukunimensä-on, joka näyttelee Merriä tai Pippiniä (ne menee vielä sekaisin), koska joka elokuvassa/sarjassa, jossa olen hänet mähnyt, hän on varsin ylimielisen oloine ällötys, mutta tässä olikin aivan erilainen... Pidin Merristä ja Pippinistä todella paljon. Klonkkukin sai hieman sympatiaa osakseen silloin kun ei ollut... klonkkumainen :D Ja toki Legolas ja Gimli varasti hieman shown aina välillä :p Ja olisikohan siinätatarpeeksi tästä aiheesta?
Muuta merkittävää tässä ei vissiin ole tapahtunutkaan? (Siis sellaista mullistavaa, toki on paljon kaikkea pientä tapahtunut)
Ehkäpä pääsisin kirjoittamaan jotain viihteellistä pian kun kirjoitukset on ohi.
Ottakaa yhteyttä, jos haluatte käydä joskus kahvilla tai jottai, olen surkea aloittamaan suunnittelua :D
Heipsun!!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti