Eleventh (#11)

1. Kuva siitä, mitä nyt ajattelet

2. Kuva siitä, miltä sinusta tuntui tänään

3. Kuva siitä, mitä teit tänään

4. Kuva jostain, mitä olet menettänyt

5. Kuva jostain, mihin olet riippuvainen

6. Kuva, joka inspiroi sinua

7. Kuva siitä, minne haluaisit mennä

8. Kuva jostain, mitä tarvitset joka päivä

9. Kuva siitä, mitä haluat tehdä
10. Kuva  aasta, jossa haluaisit asua

 

11. Kuva lempihedelmästäsi

12. Kuva jostain, mitä pelkäät

13. Kuva jostain, mitä haluaisit tehdä ennen kuolemaasi

14. Kuva siitä, mitä harrastat

15. Kuva jostain, mitä teet joka päivä

16. Kuva, joka kuvaa elämääsi

17. Kuva kielestä, jonka aloitit viimeksi

18. Kuva henkilöstä, jota ihailet

19. Kuva, joka saa sinut hymyilemään

20. Kuva autosta, jonka näit viimeksi

21. Kuva, joka tekee sinut surulliseksi

22. Kuva tuskallisesta muistosta

23. Kuva iloisesta muistosta

24. Kuva lempivaatteestasi/asusteestasi

25. Kuva, joka kuivailee aamujasi

26. Kuva lempipaikastasi

27. Kuva jostain, johon uskoit lapsena

28. Kuva jostain mieliruuastasi

29. Kuva ensimmäisestä harrastuksestasi

30. Kuva bändistä, jonka musiikkia kuuntelet nyt

31. Kuva jostain, mitä odotat paljon

32. Kuva lempihiustyylistäsi

33. Kuva henkilöstä, jonka haluaisit tavata

34. Kuva siitä, mitä mieltä olet koulusta

35. Kuva, joka tuo muistoja

 

jos orjaa kaipaatte, ottakaa yhteyttä :))

Voi kun minua nyt niin suuresti sapettaa, että olen laiska lapsi, enkä jaksa lukea enkun kokeeseen ja tiedän, että joudun uusimaan sen myöhemmin... Mutta ei voi mitään, 6 1/2 riittää, se pyöristyy 7 joten siihen pyrimme... Huomenna pitäisi myös käydä ostamassa ensi jakson kirjat ja taas rahaa palaa. Juuri kun haaveilin ystäväni kanssa, että sitten kun muutan Jyvaskylään, haluan oman koneen ja järkkärin, mutta ensin pitäisi päästä töihin. Siispä, jos jollain on tietoa, että johonkin haetaan töihin, tänne vaan ilmoitusta. :) Omana haaveenani olisi, että voisin alkaa pitää jonkun sortin "satukerhoa", että lukisin sellaisille eka- tokaluokkalaisille erilaisia satuja, ja sitten he voisivat vaikka piirtää siitä jotain, mutta sellaisen järjestäminen voisi olla hieman vaikeaa. Meinasin kyllä, että kysyn voisinko järjestää seurakunnan puitteissa, mutta nuoriso-ohjaaja tuskin pitää ajatuksesta, minä kun pidän ristiä kaulassa, ennen kuin olen käynyt rippikoulun, enkä enää kuulu kirkkoon. Siispä hylkäämme tämän. Mutta ystäväni, joka ensimmäistä kertaa tänne maalle uskaltautui, ehdotti, että jokin vanhempainyhdistys varmaan tykkäisi ajatuksesta, että lukisin satuja heidän nimen alla, miten se nyt ilmaistaankin tai sitten MLL?? Niin, tätä sopii pohtia. Haluaisin myös kovasti lukea lapsille omia "sukupuolineutraaleja" tarinoitani, eikä aina samaa prinsessa ja prinssi -teemaa tytöille ja merirosvoja pojille. (:

Sitten, jos pääsisin töihin, voisin myös hankkia ajokortin... Se helpottaisi suunnattomasti kulkua, varsinkin kun 3. jaksossa koulu alkaa joinain päivinä 13.20, mutta juna jolla kerkeäisin kouluun, lähtee täältä jo 8.05 joten ajatus ei houkuttele.... :) Ja tuo päivä on muutenkin inha, kun on vain yksi tunti koulua... Täytyy kaiketi yrittää sopia, jos voisin jäädä kotiin tekemään tehtäviä.

Ja koska tämä nyt on ollut tällainen valitusvirsi, jatkanpa vielä: olen haaveillut jo pitkään, että kun nyt vihdoin saan aikuiseksi osallistua musa 1 -kurssille ja voisin sen suorittaa itsenäisesti, se opettaja päätti muuttaa käytäntöjään, enkä saa suorittaa sitä itsenäisesti... Haistakaa nyt vain kukkanen, minusta on suoraan sanottuna turhaa istua 75 minuuttia luokassa kuuntelemassa opettajan änkytystä ja soittamassa rytmimunaa, kun en muutakaan osaa. Voisin käyttää sen ajan filosofian lukemiseen (kevään kirjoitukset hermostuttaa jo nyt...)

Ja nyt tähän loppuun, jos jaksoit lukea tänne asti,ONNEKSI OLKOON!!!

BTW, Happy #WantedWednesday to every single one of you ! (vaikka et tietäisi edes mikä se on :D)

Heipsun!!!

surinaa vaaleanpunaisissa pilvissä

Niin, eilisestä siis... Olin menossa normaalisti junaan ja olin normaalisti auttamassa erästä naista saamaan vaununsa sinne junaan, kun tajusin, ettenhän minä voi nostaa täysinäisesti niitä vaunuja, koska sylissäni oli älyttömästi tavaraa. Onnekseni kuitenkin joku tuli auttamaan minua ja nostin vaunut junaan jonkun kanssa yhteistyössä. Käännyin kiittämään, ja näin vain ne silmät... Ah, niin kauniit ja tummat. Olisin voinut jäädä katsomaan niitä pidemmäksikin aikaa, mutta (kuten tavallista) punastuin ja ynisin jotain kiitokseksi ja menin kiiWin kanssa istumaan toiseen vaunuun. Mitään muuta tuosta avuliaasta miehestä ei mieleeni sitten jäänytkään, kuin ne silmät.

Täytyy kuitenkin sanoa, etteivät ne silmät olleet todellakaan ne kauneimmat jotka olen nähnyt, ne menivät ehkä toiselle sijalle :) Eräitä silmiä kukaan ei voi voittaa, ne ovat niin ihanan siniset. Kummallista sinänsä, että toitotan kaikille, että tummasilmäiset miehet ovat ihanimpia, mutta kuitenkin ihastun sinisilmäisiin, mistä lienee johtuu?

Erääntä toisena päivänä kävelin Espoontorilla ja olin matkalla kirjastoon, kun jostain eteeni pongahti oikein kiireisen näköinen businessman. Ei siinä tietenkään muuten mitään erikoista, mutta hänellä sattui olemaan jotain todella hyväntuoksuista partavettä/dödöä. Ja siinä sitten kävelin perässä ja haistelin :))

Kummastuttaa, nyt kun alan tarkemmin ajatella, en yleensäkään kiinnitä ensimmäisenä huomiota ulkonäköön, vaan johonkin sellaiseen pieneen yksityiskohtaan, mitä ei ehkä ensitapaamisella kuuluisi huomata, en tiedä. Silmät, tuoksu, oudon muotoinen leuka (siis hyvällä tavalla) tai nenä, jokin pieni yksityiskohta. Ja sitten se ääni... Se kertoo enemmän ihmisestä kuin voitte kuvitellakaan. Eräällä tuttavallani on matala miellyttävä, hieman hymisevä ääni, sitä voisin kuunnella pitkät pätkät. Sitten eräällä toisella tuttavalla on maailman ärsyttävin ääni, kuin hyttysen ininä, mutta muuten hän on mukava tyyppi, poikkeus sääntöön. Eräällä naispuolisella entisellä ystävälläni on todella pirullinen ääni ja niin edelleen.

***

 

Sitten aiheenvaihdos, nimittäin eräästä inhottavasta asiasta vähäsen.

 

Kuten ehkä olette huomanneet, en ole mitenkään uskonnollinen ihminen. (Hyvin alkaa :)) Minulla ei kuitenkaan ole mitään muiden ihmisten uskonnollisuutta vastaan, kunhan sitä uskontoa ei yritetä tuputtaa minulle. Valaisen hieman asiaa: Jos ystäväni kuuluu kirkkoon, käy sunnuntaisin messussa ja osallistuu muutenkin seurakunnan tapahtumiin, uskoo Jumalaan ja niin edelleen, mutta pitää sen itsellään, eikä yritä käännyttää minua, se on osa ystävääni, yritän kunnioittaa sitä ja se on ok. Mutta jos ystäväni tekisi edellä mainittuja asioita ja yrittäisi joka välissä kertoa minulle Jeesuksesta ja hänen ihmetöistään ja kutsua minua kirkkoon tai herätyskokoukseen tai muuten vain siunata minua, se ei ole ok, minä en halua sitä, hän tulee liian lähelle. Silloin yleensä ärsyynnyn ja möläytän jotain, mitä kadun jälkeenpäin. Viimeksi näin käydessä en kyllä katunut möläytyksiäni ja päätin, etten ala tämän toisen ystäväni kuullen peittelemään agnostisismiani... Mutta tämä toinen ystävä, olen pahoillani joka kerta, kun menen sanomaan jotain ikävää, ja yritän tästälähin hieman sensuroida puheitani. :)

 

Myöskin vielä tästä epämukavasti uskonnollisesta ihmisestä. Ehkä se käännytys menisi jossain vaiheessa, kerran kuussa, hyväähän hän vain tarkoittaa, kun yrittää löytää minulle elämän tarkoitusta, minulla vain sellainen sattuu olemaan, mutta kun hän on sitten rasistinen ja suvaitsematon. Hänestä homous on väärin, hän ei usko alkuräjähdykseen (mikä minusta on jo aika absurdia) eikä hän hyväksy maahanmuuttajia, elleivät he käänny kristityiksi. Se taas aiheuttaa sen, että näen punaista...

 

Toivottavasti tämä ei nyt ollut kovin raskasta luettavaa, pahoittelen jo nyt.

 

Nyt lähden lukemaan historiaa ja sitten menen nukkumaan, jos vaikka saisin vihdoin nukuttuakin. Viime yönä kuvat alkoivat pyöriä mielessäni, ja saisin taas kirjoitettua varmaan kokonaisen kirjan, mutta ensiksi täytyisi nukkua (:

 

Heipsun!



Kun nyt persujen blogeja olen lukenut, on aivan pakko laittaa tämä:

Törmäsin tähän kuvaan erään James Hirvisaaren blogikirjoituksen kommenteissa, minusta tämä on oikein hyvä, en tiedä teistä :)

kuva on osoitteesta:
http://a4.sphotos.ak.fbcdn.net/hphotos-ak-prn1/532406_372890766066400_109200595768753_1188955_968806860_n.jpg

17-vuotias suistui päin rekkaa ja kuoli

Nuori mies kuoli rajussa moottoripyöräonnettomuudessa Siuntiossa.

Uudellamaalla sattui maanantaina ulosajo, jossa kuoli moottoripyöräilijä. Uuden asvaltin ja sateesta märän tien arvellaan vaikuttaneen tapaukseen.

Ulosajo tapahtui kahden jälkeen iltapäivällä Siuntiossa Suitiantiellä Lohjan ja Siuntion kirkonkylän välisellä tieosuudella. Kevytmoottoripyörää ajanut 17-vuotias poika ajoi ulos tieltä mutkassa ja suistui rekan keulaan.

STT

Tavallisesti en kiinnitä paljoakaan huomiota tuonkaltaisiin uutisiin, ajattelen vain, että harmi, joku on kuollut. Mutta nyt, kun se sattui jo melko lähellä, se sai minut pysähtymään hetkeksi. En voi sanoa, että tunsin uhrin hyvin, mutta olin kuitenkin jutellut kerran hänen kanssaan. En muista, aiheena taisi olla jokin pikkuvahinko, joka oli sattunut jollekulle käytävällä. Kuitenkin jo pelkkä ajatus, että niin iloinen ja elämää täynnä oleva ihminen on kuollut, on vaikea käsittää. Entäs jos se olisi tapahtunut jollekin minun ikäluokastani, minun luokkakaverilleni? Miten olisin suhtautunut siihen?

Mietin myös sitä, kerkesikö poika tajuta, että hän tulisi kuolemaan aivan pian, kun hän luisui tieltä. Minusta tällaiset kuolemat ovat niitä kaikista kamalimpia, näihin ei voi ollenkaan varautua. Pitkäaikaisen sairauden aikana voi jo hieman kovettaa itseään, mutta tällaiset tulee aivan puuntakaa ja yllättäen, ilman mitään varoitusta, täysin kelle tahansa. Maailma on epäreilu paikka.

Myöskin minua alkoi suorastaan naurattaa, kun seurasin koulussa kahden tytön "masennuksen" puintia. Se oli niin pientä siihen verrattuna, mitä tämän nuorenmiehen perhe ja ystävät joutuvat kokemaan. Olen varmaan tämän sanonut ennenkin, mutta sanon sen nyt uudelleen, toivoen etten kovin pahasti loukkaa kenenkään tunteita, mutta en usko masennukseen jossain määrin. Totta kai, jos on syytä, esimerkiksi läheisen kuolema tai muu tragedia niin silloin, mutta jos poikaystävä jättää, ei siinä ole mitään syytä masentua. On myös huolestuttavaa, kuinka helposti ihmiset nykyään luokittelevat itsensä masentuneiksi, kun sattuu olemaan hieman pidempään kestävä huonon onnen aalto päällä... Mutta nyt eksyin aiheesta.

Mitä halusin tällä kirjoituksella sanoa, oli se, että toivon kaikkea hyvää ja voimia uhrin omaisille ja ystäville. Maailma tosiaan on epäreilu paikka, ja joidenkin aika tulee aivan liian äkkiä. Joten Rest in Peace

It's not worth it

No one knows how much  I have tried
to fit in and find my place
I have tried to change myself
but that didn't help
no matter how much  I tried
no one saw me
and now I really can see
how deep those scars are
some of them are still bleeding
and they are all in my heart
I will always carry them with me
No one else can see them
or understand the pain they cause to me
I realised that it's waste of time
to try to change yourself
just to find a place
where people respect you
I feel ashamed of those changes I made
But now I can proudly say
That I am who I meant to be

Kalenteri 2012-2013

Niin, koulusta saimme Lukiolaisten liiton kalenterin, minkä kannet olivat aivan kertakaikkisen rumat (siis minun mielestäni) joten päätin tehdä uudet aka päällystää vanhat kuvilla. Ja koska tämä projekti onnistui mielestäni oikein hyvin, laitan vähän kuvia (:

 Tässä siis alkuperäinen, jos joku ei tiedä miltä kalenteri näytti aluksi. En tiedä kuinka moni on saanut tämän kalenterin, joten on hyvä päivittää lähtötilanne :)

 Päällystin ensin kannet pelkällä valkoisella paperilla, ettei kuvien alta näkyisi tuota vanhaa kantta. Olen perfektionisti tällaisissa asioissa, enkä halunnut että tuota valkoistakaan paperia näkyisi.

Tässä sitten on kokonaisuus.

Vähän yksityiskohtia, mutta on vähän huono kuva kun otin kännykällä ja oli jo niin pimeää. Tein koko höskän saunamökillä samalla kun päivystin, ettei pesästä sammu tuli.

SEXBOMB!!

Ja siinäpä se sitten olikin :)