17-vuotias suistui päin rekkaa ja kuoli

Nuori mies kuoli rajussa moottoripyöräonnettomuudessa Siuntiossa.

Uudellamaalla sattui maanantaina ulosajo, jossa kuoli moottoripyöräilijä. Uuden asvaltin ja sateesta märän tien arvellaan vaikuttaneen tapaukseen.

Ulosajo tapahtui kahden jälkeen iltapäivällä Siuntiossa Suitiantiellä Lohjan ja Siuntion kirkonkylän välisellä tieosuudella. Kevytmoottoripyörää ajanut 17-vuotias poika ajoi ulos tieltä mutkassa ja suistui rekan keulaan.

STT

Tavallisesti en kiinnitä paljoakaan huomiota tuonkaltaisiin uutisiin, ajattelen vain, että harmi, joku on kuollut. Mutta nyt, kun se sattui jo melko lähellä, se sai minut pysähtymään hetkeksi. En voi sanoa, että tunsin uhrin hyvin, mutta olin kuitenkin jutellut kerran hänen kanssaan. En muista, aiheena taisi olla jokin pikkuvahinko, joka oli sattunut jollekulle käytävällä. Kuitenkin jo pelkkä ajatus, että niin iloinen ja elämää täynnä oleva ihminen on kuollut, on vaikea käsittää. Entäs jos se olisi tapahtunut jollekin minun ikäluokastani, minun luokkakaverilleni? Miten olisin suhtautunut siihen?

Mietin myös sitä, kerkesikö poika tajuta, että hän tulisi kuolemaan aivan pian, kun hän luisui tieltä. Minusta tällaiset kuolemat ovat niitä kaikista kamalimpia, näihin ei voi ollenkaan varautua. Pitkäaikaisen sairauden aikana voi jo hieman kovettaa itseään, mutta tällaiset tulee aivan puuntakaa ja yllättäen, ilman mitään varoitusta, täysin kelle tahansa. Maailma on epäreilu paikka.

Myöskin minua alkoi suorastaan naurattaa, kun seurasin koulussa kahden tytön "masennuksen" puintia. Se oli niin pientä siihen verrattuna, mitä tämän nuorenmiehen perhe ja ystävät joutuvat kokemaan. Olen varmaan tämän sanonut ennenkin, mutta sanon sen nyt uudelleen, toivoen etten kovin pahasti loukkaa kenenkään tunteita, mutta en usko masennukseen jossain määrin. Totta kai, jos on syytä, esimerkiksi läheisen kuolema tai muu tragedia niin silloin, mutta jos poikaystävä jättää, ei siinä ole mitään syytä masentua. On myös huolestuttavaa, kuinka helposti ihmiset nykyään luokittelevat itsensä masentuneiksi, kun sattuu olemaan hieman pidempään kestävä huonon onnen aalto päällä... Mutta nyt eksyin aiheesta.

Mitä halusin tällä kirjoituksella sanoa, oli se, että toivon kaikkea hyvää ja voimia uhrin omaisille ja ystäville. Maailma tosiaan on epäreilu paikka, ja joidenkin aika tulee aivan liian äkkiä. Joten Rest in Peace