surinaa vaaleanpunaisissa pilvissä

Niin, eilisestä siis... Olin menossa normaalisti junaan ja olin normaalisti auttamassa erästä naista saamaan vaununsa sinne junaan, kun tajusin, ettenhän minä voi nostaa täysinäisesti niitä vaunuja, koska sylissäni oli älyttömästi tavaraa. Onnekseni kuitenkin joku tuli auttamaan minua ja nostin vaunut junaan jonkun kanssa yhteistyössä. Käännyin kiittämään, ja näin vain ne silmät... Ah, niin kauniit ja tummat. Olisin voinut jäädä katsomaan niitä pidemmäksikin aikaa, mutta (kuten tavallista) punastuin ja ynisin jotain kiitokseksi ja menin kiiWin kanssa istumaan toiseen vaunuun. Mitään muuta tuosta avuliaasta miehestä ei mieleeni sitten jäänytkään, kuin ne silmät.

Täytyy kuitenkin sanoa, etteivät ne silmät olleet todellakaan ne kauneimmat jotka olen nähnyt, ne menivät ehkä toiselle sijalle :) Eräitä silmiä kukaan ei voi voittaa, ne ovat niin ihanan siniset. Kummallista sinänsä, että toitotan kaikille, että tummasilmäiset miehet ovat ihanimpia, mutta kuitenkin ihastun sinisilmäisiin, mistä lienee johtuu?

Erääntä toisena päivänä kävelin Espoontorilla ja olin matkalla kirjastoon, kun jostain eteeni pongahti oikein kiireisen näköinen businessman. Ei siinä tietenkään muuten mitään erikoista, mutta hänellä sattui olemaan jotain todella hyväntuoksuista partavettä/dödöä. Ja siinä sitten kävelin perässä ja haistelin :))

Kummastuttaa, nyt kun alan tarkemmin ajatella, en yleensäkään kiinnitä ensimmäisenä huomiota ulkonäköön, vaan johonkin sellaiseen pieneen yksityiskohtaan, mitä ei ehkä ensitapaamisella kuuluisi huomata, en tiedä. Silmät, tuoksu, oudon muotoinen leuka (siis hyvällä tavalla) tai nenä, jokin pieni yksityiskohta. Ja sitten se ääni... Se kertoo enemmän ihmisestä kuin voitte kuvitellakaan. Eräällä tuttavallani on matala miellyttävä, hieman hymisevä ääni, sitä voisin kuunnella pitkät pätkät. Sitten eräällä toisella tuttavalla on maailman ärsyttävin ääni, kuin hyttysen ininä, mutta muuten hän on mukava tyyppi, poikkeus sääntöön. Eräällä naispuolisella entisellä ystävälläni on todella pirullinen ääni ja niin edelleen.

***

 

Sitten aiheenvaihdos, nimittäin eräästä inhottavasta asiasta vähäsen.

 

Kuten ehkä olette huomanneet, en ole mitenkään uskonnollinen ihminen. (Hyvin alkaa :)) Minulla ei kuitenkaan ole mitään muiden ihmisten uskonnollisuutta vastaan, kunhan sitä uskontoa ei yritetä tuputtaa minulle. Valaisen hieman asiaa: Jos ystäväni kuuluu kirkkoon, käy sunnuntaisin messussa ja osallistuu muutenkin seurakunnan tapahtumiin, uskoo Jumalaan ja niin edelleen, mutta pitää sen itsellään, eikä yritä käännyttää minua, se on osa ystävääni, yritän kunnioittaa sitä ja se on ok. Mutta jos ystäväni tekisi edellä mainittuja asioita ja yrittäisi joka välissä kertoa minulle Jeesuksesta ja hänen ihmetöistään ja kutsua minua kirkkoon tai herätyskokoukseen tai muuten vain siunata minua, se ei ole ok, minä en halua sitä, hän tulee liian lähelle. Silloin yleensä ärsyynnyn ja möläytän jotain, mitä kadun jälkeenpäin. Viimeksi näin käydessä en kyllä katunut möläytyksiäni ja päätin, etten ala tämän toisen ystäväni kuullen peittelemään agnostisismiani... Mutta tämä toinen ystävä, olen pahoillani joka kerta, kun menen sanomaan jotain ikävää, ja yritän tästälähin hieman sensuroida puheitani. :)

 

Myöskin vielä tästä epämukavasti uskonnollisesta ihmisestä. Ehkä se käännytys menisi jossain vaiheessa, kerran kuussa, hyväähän hän vain tarkoittaa, kun yrittää löytää minulle elämän tarkoitusta, minulla vain sellainen sattuu olemaan, mutta kun hän on sitten rasistinen ja suvaitsematon. Hänestä homous on väärin, hän ei usko alkuräjähdykseen (mikä minusta on jo aika absurdia) eikä hän hyväksy maahanmuuttajia, elleivät he käänny kristityiksi. Se taas aiheuttaa sen, että näen punaista...

 

Toivottavasti tämä ei nyt ollut kovin raskasta luettavaa, pahoittelen jo nyt.

 

Nyt lähden lukemaan historiaa ja sitten menen nukkumaan, jos vaikka saisin vihdoin nukuttuakin. Viime yönä kuvat alkoivat pyöriä mielessäni, ja saisin taas kirjoitettua varmaan kokonaisen kirjan, mutta ensiksi täytyisi nukkua (:

 

Heipsun!