17-vuotias suistui päin rekkaa ja kuoli

Nuori mies kuoli rajussa moottoripyöräonnettomuudessa Siuntiossa.

Uudellamaalla sattui maanantaina ulosajo, jossa kuoli moottoripyöräilijä. Uuden asvaltin ja sateesta märän tien arvellaan vaikuttaneen tapaukseen.

Ulosajo tapahtui kahden jälkeen iltapäivällä Siuntiossa Suitiantiellä Lohjan ja Siuntion kirkonkylän välisellä tieosuudella. Kevytmoottoripyörää ajanut 17-vuotias poika ajoi ulos tieltä mutkassa ja suistui rekan keulaan.

STT

Tavallisesti en kiinnitä paljoakaan huomiota tuonkaltaisiin uutisiin, ajattelen vain, että harmi, joku on kuollut. Mutta nyt, kun se sattui jo melko lähellä, se sai minut pysähtymään hetkeksi. En voi sanoa, että tunsin uhrin hyvin, mutta olin kuitenkin jutellut kerran hänen kanssaan. En muista, aiheena taisi olla jokin pikkuvahinko, joka oli sattunut jollekulle käytävällä. Kuitenkin jo pelkkä ajatus, että niin iloinen ja elämää täynnä oleva ihminen on kuollut, on vaikea käsittää. Entäs jos se olisi tapahtunut jollekin minun ikäluokastani, minun luokkakaverilleni? Miten olisin suhtautunut siihen?

Mietin myös sitä, kerkesikö poika tajuta, että hän tulisi kuolemaan aivan pian, kun hän luisui tieltä. Minusta tällaiset kuolemat ovat niitä kaikista kamalimpia, näihin ei voi ollenkaan varautua. Pitkäaikaisen sairauden aikana voi jo hieman kovettaa itseään, mutta tällaiset tulee aivan puuntakaa ja yllättäen, ilman mitään varoitusta, täysin kelle tahansa. Maailma on epäreilu paikka.

Myöskin minua alkoi suorastaan naurattaa, kun seurasin koulussa kahden tytön "masennuksen" puintia. Se oli niin pientä siihen verrattuna, mitä tämän nuorenmiehen perhe ja ystävät joutuvat kokemaan. Olen varmaan tämän sanonut ennenkin, mutta sanon sen nyt uudelleen, toivoen etten kovin pahasti loukkaa kenenkään tunteita, mutta en usko masennukseen jossain määrin. Totta kai, jos on syytä, esimerkiksi läheisen kuolema tai muu tragedia niin silloin, mutta jos poikaystävä jättää, ei siinä ole mitään syytä masentua. On myös huolestuttavaa, kuinka helposti ihmiset nykyään luokittelevat itsensä masentuneiksi, kun sattuu olemaan hieman pidempään kestävä huonon onnen aalto päällä... Mutta nyt eksyin aiheesta.

Mitä halusin tällä kirjoituksella sanoa, oli se, että toivon kaikkea hyvää ja voimia uhrin omaisille ja ystäville. Maailma tosiaan on epäreilu paikka, ja joidenkin aika tulee aivan liian äkkiä. Joten Rest in Peace

It's not worth it

No one knows how much  I have tried
to fit in and find my place
I have tried to change myself
but that didn't help
no matter how much  I tried
no one saw me
and now I really can see
how deep those scars are
some of them are still bleeding
and they are all in my heart
I will always carry them with me
No one else can see them
or understand the pain they cause to me
I realised that it's waste of time
to try to change yourself
just to find a place
where people respect you
I feel ashamed of those changes I made
But now I can proudly say
That I am who I meant to be

Kalenteri 2012-2013

Niin, koulusta saimme Lukiolaisten liiton kalenterin, minkä kannet olivat aivan kertakaikkisen rumat (siis minun mielestäni) joten päätin tehdä uudet aka päällystää vanhat kuvilla. Ja koska tämä projekti onnistui mielestäni oikein hyvin, laitan vähän kuvia (:

 Tässä siis alkuperäinen, jos joku ei tiedä miltä kalenteri näytti aluksi. En tiedä kuinka moni on saanut tämän kalenterin, joten on hyvä päivittää lähtötilanne :)

 Päällystin ensin kannet pelkällä valkoisella paperilla, ettei kuvien alta näkyisi tuota vanhaa kantta. Olen perfektionisti tällaisissa asioissa, enkä halunnut että tuota valkoistakaan paperia näkyisi.

Tässä sitten on kokonaisuus.

Vähän yksityiskohtia, mutta on vähän huono kuva kun otin kännykällä ja oli jo niin pimeää. Tein koko höskän saunamökillä samalla kun päivystin, ettei pesästä sammu tuli.

SEXBOMB!!

Ja siinäpä se sitten olikin :)

Tenth (#10)

1. Kuva siitä, mitä nyt ajattelet

2. Kuva siitä, miltä sinusta tuntui tänään

3. Kuva siitä, mitä teit tänään

4. Kuva jostain, mitä olet menettänyt

5. Kuva jostain, mihin olet riippuvainen

6. Kuva, joka inspiroi sinua

7. Kuva siitä, minne haluaisit mennä

8. Kuva jostain, mitä tarvitset joka päivä

9. Kuva siitä, mitä haluat tehdä

10. Kuva maasta, jossa haluaisit asua

11. Kuva lempihedelmästäsi

12. Kuva jostain, mitä pelkäät

13. Kuva jostain, mitä haluaisit tehdä ennen kuolemaasi

14. Kuva siitä, mitä harrastat

15. Kuva jostain, mitä teet joka päivä

16. Kuva, joka kuvaa elämääsi

17. Kuva kielestä, jonka aloitit viimeksi

18. Kuva henkilöstä, jota ihailet

19. Kuva, joka saa sinut hymyilemään

20. Kuva autosta, jonka näit viimeksi

21. Kuva, joka tekee sinut surulliseksi

22. Kuva tuskallisesta muistosta

23. Kuva iloisesta muistosta

24. Kuva lempivaatteestasi/asusteestasi

25. Kuva, joka kuivailee aamujasi

26. Kuva lempipaikastasi

27. Kuva jostain, johon uskoit lapsena

28. Kuva jostain mieliruuastasi

29. Kuva ensimmäisestä harrastuksestasi

30. Kuva bändistä, jonka musiikkia kuuntelet nyt

31. Kuva jostain, mitä odotat paljon

32. Kuva lempihiustyylistäsi

33. Kuva henkilöstä, jonka haluaisit tavata

34. Kuva siitä, mitä mieltä olet koulusta

35. Kuva, joka tuo muistoja

You are sunshine that makes my day...

Niinpä niin, taas nämä viimeiset lomapäivät menee koneella istuen ja musiikkia kuunnellen. En jaksa edes kykkiä Facebookissa vaan katselen YouTubesta hauskoja videoita, joita olen täälläkin linkkaillut ja törmäsin yhteen aivan ihanaan, joka totisesti sai minut hymyilemään, ja sen ajattelin jakaa teidän kanssanne lopuksi. 

Mutta mitäs tässä olisikaan tapahtunut? Olen tämän kesäloman aikana nähnyt kolmen eri kaupungin terveyskeskukset, eli olen käynyt lääkärissä useammin kuin koskaan ennen lomalla. Kaksi kertaa tuon jalan takia ja nyt pari päivää sitten sen takia, että allergia äityi niin pahaksi, etten enää voinut kunnolla hengittää. Olen siis sairas ihminen, toivon että seuraavat viikot sataisi vettä, olisi helpompi hengittää.

Myöskin jalasta ilouutisia, mutta älä lue tätä kappaletta, jos et kestä haavajuttuja yms. Nimittäin, tänä aamuna lähti tuo jalkapohjan rupi pois (jalkapöydän rupi lähti silloin kun Sadelintu oli täällä, milloin se sitten ikinä olikaan :)) ja sieltä tuli mukana pieni kirkkaanvihreä crocsin palanen. Ja tämä merkitsee sitä, että nyt se voi parantua kunnolla, eikä varmaan enää tarvitse olla koko aikaa varomassa, ettei sinne mene mitään möhniä. Nice.

Harmaassa tulevaisuudessa tulee olemaan viikko, jolloin minuun ei saa yhteyttä, mutta siitä ilmoitan myöhemmin ;)

Ja sitten, ennen tuota päivää piristävää videota, JOS SINULLA ON JOTAIN HOMOSEKSUAALISUUTTA VASTAAN, SUKSIPPAS SUOLLE!!!

Otsikko on kappaleesta Personal Soldier ja sen esittää The Wanted.

Ninth (#9)

1. Kuva siitä, mitä nyt ajattelet

2. Kuva siitä, miltä sinusta tuntui tänään

3. Kuva siitä, mitä teit tänään

4. Kuva jostain, mitä olet menettänyt

5. Kuva jostain, mihin olet riippuvainen

6. Kuva, joka inspiroi sinua

7. Kuva siitä, minne haluaisit mennä

8. Kuva jostain, mitä tarvitset joka päivä

9. Kuva siitä, mitä haluat tehdä

10. Kuva maasta, jossa haluaisit asua

11. Kuva lempihedelmästäsi

12. Kuva jostain, mitä pelkäät

13. Kuva jostain, mitä haluaisit tehdä ennen kuolemaasi

14. Kuva siitä, mitä harrastat

15. Kuva jostain, mitä teet joka päivä

16. Kuva, joka kuvaa elämääsi

17. Kuva kielestä, jonka aloitit viimeksi

18. Kuva henkilöstä, jota ihailet

19. Kuva, joka saa sinut hymyilemään

20. Kuva autosta, jonka näit viimeksi

21. Kuva, joka tekee sinut surulliseksi

22. Kuva tuskallisesta muistosta

23. Kuva iloisesta muistosta

24. Kuva lempivaatteestasi/asusteestasi

25. Kuva, joka kuivailee aamujasi

26. Kuva lempipaikastasi

27. Kuva jostain, johon uskoit lapsena

28. Kuva jostain mieliruuastasi

29. Kuva ensimmäisestä harrastuksestasi

30. Kuva bändistä, jonka musiikkia kuuntelet nyt

31. Kuva jostain, mitä odotat paljon

32. Kuva lempihiustyylistäsi

33. Kuva henkilöstä, jonka haluaisit tavata

34. Kuva siitä, mitä mieltä olet koulusta

35. Kuva, joka tuo muistoja

Hyviä ystäviä on harvassa

Olen hirveän laiska päivittelemään, mutta nyt ajattelin hehkuttaa erästä ystävääni, joka täällä käväisi torstaina ja lähti perjantaina. Sellaisia ihmisiä on harvassa... Siis sellaisia, joiden kanssa voi puhua kaikesta maan ja taivaan välillä sekä niiden ulkopuolelta tai sitten vain istua vähän aikaa hiljaa, ilman awkward -fiilistä.

Joidenkin ihmisten kanssa ei voi puhua hyvästä ruuasta ja haaveista, että ostaa koko karkkihyllyn tyhjäksi, ilman huonoa omaatuntoa. Tämän ystäväni kanssa kuitenkin voi, ja uskon, että toteutamme vielä jonain päivänä sumuisessa tulevaisuudessa suunnitelmamme ostaa paljon kaikkea hyvää ja mennä johonkin istuksimaan ja möhnäämään kaikki masuun :) ja totta kai jutella kaikesta mahdollisesta siinä sivussa (:

Juttelimme aluksi ihan perusasioista, koulunkäynnistä ja kesälomasta, ja yhtäkkiä puhuimmekin sitten Euroopan talouskriisistä, eri uskonnoista ja niiden heikkouksista ja homojen oikeuksista ynnä muusta melko vakavista aiheista, mitkä ei aina oikein sovi meidän ikäisten suuhun, mutta mepä emme olekaan mitään normaaleita ihmisiä :D

Mutta, odotan innolla uutta tapaamista tämän ihanan ihmisen kanssa :) Ja tämä ihana ihminenhän on Sadelintu.