Siis, olen koko hiihtoloman tehnyt Historia 7 -kurssin tutkielmaa aiheesta Armenian kansanmurha ja se poliittisena kysymyksenä nykypäivän yhteiskunnissa, eli Turkissa, Ranskassa ja Yhdysvalloissa. Olen aiheen tiimoilta lukenut varmaan 50 eri nettiartikkelia, katsonut yhden dokumentin (josta ei ollut mitään hyötyä) ja lukenut ahkerasti (mutta melko tuloksettomasti) Serafim Seppälän kirjaa Armenian kansanmurhan perintö. Tuo Seppälän kirja on tosi kiinnostava, mutta siinä on niin älyttömän pitkiä ja vaikeita sanoja, joita en ymmärrä, joten eteneminen on hidasta. Ja päätin nyt, etten enää ikinä kirjoita mitään historiallisiin tosiseikkoihin pohjautuvaa asiatekstiä, jossa ei ole pienintäkään joustonvaraa, mutta joudun senkin päätöksen pyörtämään kun menen yliopistoon historiaa ja yhteiskuntaoppia lukemaan.
Hiihtoloma Vuokatissa oli oikein mukava, vaikka kipeä olinkin. (Sehän oli tietysti täysin odotettavissa, tunnollinen oppias kun olen). Meiän mökki oli tosi hieno ja oli helppo käydä koiran kanssa siinä ympäristössä lenkillä. kiiWi kävi uimassa melkeen joka päivä, äiskä ja iskä kävivät hiihtämässä ja mä oli mökissä tekemässä tota tutkielmaa ja kävin välissä Nupun kanssa ulkona. Siellä oli semmonen retkiluistelurata, jossa käytiin pari kertaa luistelemassa, mutta se oli niin kämäsessä kunnossa, ettei luistelu ollu mitenkään mukavaa. Ärsyttävää, kun ottaa huomioon, etten ole päässy koko talvena luistelemaan, ja se on oikeastaan ainoa talvilaji, josta tykkään.
Tällä mun hienolla logiikalla päättelin, että jos käyn kokeilemassa laskettelua Vuokatissa, ei haittaa vaikka kaatuisin ja katkoisin käteni, koska Wanhat tuli ja meni. En tosin ole vielä aivan sisäistänyt, ettei tartte tanssia enää ollenkaan. Viime yönäkin heräsin monta kertaa siihen ajatukseen, että vanhemmille esitettävät tanssit on tulossa ens viikolla. Mistä lienee johtuu?
Ens viikolla on kokeiden palautus, jota innolla odotan, jotta saan tietää, pääsinkö läpi matikasta... Ja muutenkin odotan innolla koulun alkua, että pääsen täältä jumalan selän takaa ihmisten ilmoille. Eniten kuitenkin odotan sitä, että jonain päivänä saan vielä nukkua tarpeeksi, koska nyt koko loman aikana en ole saanu nukuttua univelkoja pois, mikä sapettaa aivan vietävästi... aina on pitäny herätä tekemään jotain vähemmän tärkeää... -.-
Mutta, joo, näemme huomenna koulussa :DD Heipsun !
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti