Kaksi teoriaa elämästäni...

Minulla on nyt kaksi teoriaa.

Ensimmäinen on se, että tämä kaikki (siis koko maailma) on vain oman pääni sisällä, eikä mitään tapahdu oikeasti, olen vain koomassa vuonna 3013 ja uneksin menneisyydestä. Miten päädyin tähän tulokseen? Yksinkertaisesti seuraamalla sivusta eri ihmisten elämää ja päätymällä siihen tulokseen, ettei kukaan voi olla oikeasti niin typerä, joten minun on pakko ollut keksiä kaikki itse. Ehkä olen kuullut tarinoita menneisyydestä, vuodesta 2013, jolloin ihmiset eivät osanneet käyttäytyä fiksusti? Toinen asia, mikä tukee tätä teoriaa on se, ettei kukaan muu oiken tunnu tajuavan, kuinka typeriä ympärillä olevat ihmiset ovat, joten he eivät silloin varmaankaan ole oikeita? Olisipa mukavaa herätä jo, tämä alkaa käydä melko mielipuoliseksi.

Toinen teoriani on se, että koska tämä on nyt mennyt niin mielipuoliseksi, kaiken täytyy olla totta. Eihän minun rakkaat pienet aivoni voi kehitellä edes tällaista hullunmyllyä. Kai? Luulisi, että jos tämä olisi mielikuvitukseni tuotetta, ihmiset olisivat sellaisia kuin heidän haluaisin olevan (edes yksi ihminen!) eikä tuollaisia pässinpäitä... Mielikuvituksellani olisin varmaan luonut itselleni jo ystävän, joka ymmärtäisi mitä pääni (sikäli kuin näin voi sanoa) sisällä oikein liikkuu, eikä kaikki olisi aina sanomassa "Mutta kultapieni, ethän sinä voi noin ajatella." Toisaalta ehkä alitajuntani ei halua minun pääsevän niin helpolla ja tämä on painajaista? Tai sitten tämä kaikki on totisinta totta ja sinä joka vaivaudut tätä lukemaan, olet ihan oikeasti olemassa oleva, ehkä hieman typerä, mutta kuitenkin, etkä mieleni tuottama kuvajainen. Mistä sitä koskaan tietää?


ps. Pitkästä aikaa tuli ihan oikeasti kiinnostava teksti, omasta mielestäni ainakin. (Ja tämä huomautus pilasi koko homman :D)