Kirja-arvostelu Dan Brownin Kadonnut Symboli -kirjasta

Luin siis Dan Brownin kirjan Kadonnut Symboli tuossa pari päivää sitten. Kirja on julkaistu suomeksi vuonna 2009 WSOY:n kustantamana. Jos vielä sen kerron, että varsinaisessa kirjassa on 460 sivua, mutta itse luin pokkariversion, jossa oli melkein 700 sivua.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat Yhdysvaltojen pääkaupunkiin Washintoniin. Kirja alkaa, kun Robert Langdon saa kutsun pitämään esitelmää Washingtonin Capitoliin ystävänsä Peter Solomonin luo. Päästessään hän kuitenkin huomaa, että Peter on siepattu ja koko esitelmän pito hommeli on sieppaajan juoni. Robertin täytyy alkaa etsiä vapaamuurareiden kertomuksissa esiintyviä muinaisia mysteereitä sieppaajalle pelastaakseen Peterin. Hänellä on arvoituksen ratkaisuun aikaa 12 tuntia.

Kuten aiemmatkin Brownin kirjat, tarina etenee nopeasti eikä henkäyksiä juurikaan ole. Lukemisesta tekee helpomman se, että henkilöiden ajatukset on erotettu kursivoinnilla ja asiayhteydestä käy hyvin selväksi, kuka ajattelee milloinkin, eikä jokaisen ajatuksen loppuun tarvitse laittaa "hän ajatteli" tai jotain vastaavaa. Aiemmissa kirjoissa tätä ei ole ollut, ja minusta se oli hyvä keksintö.

Kirjassa korostetaan kovasti sitä, kuinka ihmiset ovat tietämättömiä ja kuinka muinaiset mysteerit voivat pelastaa ihmiskunnan. Muinaisista mysteereistä käytetään myös nimitystä sana, ja kaikki ajattelevat sen olevan yksi ainoa unohdettu sana, joka oikein lausuttuna valaisee ihmisen mielen. Eihän se sitä ole, mutta en kerro mikä se on, jotta voitte itse lukea :D

Henkilöistä vielä sen verran, että päähenkilö on totta kai Robert Langdon, jonka kuvaillaan aina pukeutuvan poolopaitaan ja tweedtakkiin. Muistuttaako hieman tuota miestä tuossa kuvassa? Epäilen suuresti, että Brown on luonut Langdonin omaksi kuvakseen, ainakin ulkonäöllisesti, en tiedä onko muutenkin... Sitten on kokonaan tatuoitu pahis Mal'akh, joka havittelee kadonnuta sanaa. Peter Solomon on vapaamuurareiden suurmestari ja Langdonin hyvä ystävä. Katherine Solomon on Peterin sisko, joka tutkii noetiikkaa (en ajatellut siitä jaaritella mitään). Sitten on myös CIA:n johtaja Inoue Sato, joka on inhottava pikku ämmä, mutta kuitenkin hyvis :)

Suosittelen kovasti tätä kirjaa kaikille kovan toiminnan ystäville, jotka eivät tarvitse romantiikkaa kovin paljoa. Tosin pieni varoituksen sananen: tätä kirjaa on vaikeaa laskea käsistä, kun sen on kerran aloittanut. Se on melkein mahdollista lukea yhdellä istumalla loppuun. Eli, jos ei ole paljoa aikaa, kannattaa säästää tätä lukukokemusta myöhempään :)


Eipä muuta, heipsuli!

Ps. Ostin tuon kirjan Kirjamessuilta Helsingistä ja se maksoi 9 euroa. :)

Mä en nyt tiiä miksi, mutta on jotenki masentavaa kattoa ulos kun tuollaisia tiskirätin kokoisia lumireuhtaleita putoilee. Heti tuli runoidea, mutta se on liian raaka julkaistavaksi, ennen kuin hieman hion sitä.

Tänään oli siis vapaapäivä ja huomenna myös ja huominenhan menee Linnan juhlia katsoessa. Tämä päivä meni lukiessa Dan Brownin Kadonnut Symboli -kirjaa, jonka ostin Kirjamessuilta silloin joskus. Sen jälkeen luen samaisen kirjailijan Murtamaton linnake -kirjan, jonka myös ostin Kirjamessuilta. Tuo Murtamaton linnake on siitä tärkeä kirja minulle, että osallistuin seiskan alussa johonkin kirjaesittely kilpailuun, jossa tuomarina toimi mm. Kristian Meurman, ja tulin kolmanneksi, mikä on toiseksi paras sijoitukseni ikinä missään kilpailussa. Joten halusin sen itselleni ja aion sen tässä piakkoin myös lukea. Kadonnut Symboli on pian loppu (nyyyh :'() vaikka aloitin sen vasta viime perstaina (sitä ei vain voi laskea käsistä)

Mukavaahan se tietysti on, että joulusta näillä näkymin tulee valkea, mutta ei nyt oikein innosta... Ehkä se johtuu siitä, että kaikki ovat Facebookissa "Lunta <3<3<3<3<3" tai jotain siihen suuntaan... No eiköhän se ole aika ilmiselvää ilman sitä ilmoitteluakin...

Ja jos sitten vähän iloisempiin aiheisiin, nimittäin minä olen rakastunut :) Caleb on vaan niin ihana... <3 Joko järkytyit? Älä huoli Caleb on erään Sonata Arctican kappaleen nimi :D hah, sainpas huijattua sinua! (:

[There is a man in this world who has never smiled
You may know his tragedy, the later years by heart
In the beginning there was a mother, father and a child
A troubled little silent boy whose life they were to destroy
Known to us from this day on by his father, Caleb]

His mother came up with such a clever way to save the day with a little white lie.
He thinks he missed the point back then, but now he's grown to understand it, in a way.
"Father said "I'm sorry" only once, as I remember"
"Words weren't meant to hurt, only destroy you, my stupid son..."
One person can make a difference, sometimes...
Just turn his head when the kid is still and has a weak neck.

Smiled at his funeral, "happy you're dead."

All his solutions, it seemed, were only problems in disguise
Glueing on his drinkin´ face, got ready to erase another day...

Mother was yet confident, although they had it tight, taught her son
At the end of every tunnel's a little light
It wasn't a lie, it was her hope, that everything would be fine one day
"He can fulfill his every dream, I’m happy as long as he’s not."

"I hate it and fear can't face it
the child is not right, he's my greatest shame.

Go out, create thunder, and stand right under
That old apple tree
Where the snakes let him feed on

Lost hopes, all those kind words could hurt him even more, now
Somehow, lost one more way back home

Out on the lake, he rows towards a monster he should’ve been running away from, years ago.
The past had made him blind to the way he’d turned the pain into a way of life.

Followed his father, tucked him in, Caleb knows the trade.
He’s the portrait of a man his mother drew to hate forever.
She was a beast, a deadly saint, wrong in many ways
Wanted to keep up the charade, until the end waltzing together

Over the hills, under the sea,
Fighting the will, whole Universe
Why does a man driving a hearse
Live in a fear, Gift and a Curse

Taking ´em out, taking ´em all,
Shooting the wall, over and out
When nothing moves, all’s well,
A decision he can find a way to live with

... and dried up flowers are so beautiful.
And it applies to all things living, and dead.
For that I serve my time... in my suite in Hell.

[Solo]

"Now I ring the bell to tell the world,
I'm ready when they bring out the soon to be dead against the wall ..."
This necessary evil has no heart
Flowers and people he will now enlace
A price he must pay serving a cold
... whatevergod.


http://www.youtube.com/watch?v=eob9izeo-CU

No niin, eipä muuta, tuli vähän tylsä juttu ja pelkkää valitusta, mutta ei voi mitään.