Sateenkaarilippu liehuen rakkauden puolesta

Lauantaina otin osaa ensimmäistä kertaa elämässäni Pride-kulkueeseen. Koko viikon olin pelännyt, että sää on yhtä paska kuin lähes koko kesän, mutta kuin ihmeen kaupalla aurinko paistoi! (Mistä seurasi tietty se, että käräytin rintani ja nenäni [kolmannen kerran tänä kesänä, how is is even possible?])

Ryhmämme teema oli viikset/hipsteri, mikä aiheutti omalla kohdallani pienoisen tuskan huokauksen, jos ihan rehellisiä ollaan, sillä eihän minulla ole mitään hipsterivaatteita... Viikset pummasin aNightingalelta ja onneksi kiiWin kaapista löytyi lähes koko vaatekerta. Ostin vain isot lasit ja kangaskassin ja hiphei, olin valmis! Hommasin vielä itsellebinkauan kuolaamani sateenkaarilipun, älkää kertoko äidille kuinka paljon se makso :O xD.

En laita muista ihmisistä kuvia, koska en ole pyytänyt siihen lupaa. Mutta muutama kuva itsestäni kuitenkin :)

Olen surkea ottamaan selfie-kuvia, mutta kylläpä noista nyt näkee. Siis ei noi kaikki ole itseni ottamia, ensimmäisestä kiitos L:lle ja viimosesta kiitos kiiWille :p

En tiedä miksi, mutta minulla oli aikas itsevarma olo noissa vaatteissa :o ehkä siis alan pitää tuollaisia enemmän? :D

Päätin tässä myös, että alan pitää päiväkirjaa pitkästä aikaa :p ja hain talkoolaiseksi Qstockiin, jos pääsen sinne, näen Sonata Arctican kolmanne kerran tänä vuonna... hups ^^'

ja pian saan tietää, mihin pääsen opiskeöemaan vai pidänkö välivuoden. Ensimmäinen hylkäyskirje tulikin jo, ja kyllähän se pahalta tuntui, vaikka tiesinkin ettem sinne pääse....

Mutta joo... eipä taaskaan ole muuta. Heipsun!

ps. Vien kapulan pian huoltoon taasen, ja se oikeastaan vaikuttaa ainoastaan facebookin, twitterin ja instagrammin käyttöön... tännehän tulee kirjoiteltua niin harvoin xD

I'm happiest girl alive ~

Jotkut teistä, jotka vaivaudutte blogiani lukemaan, ovat ehkä tajunneet, että minua on kiusattu koulussa. Silloisen tilanteen johdosta rakastuin System of a Downiin ja ihastuin Sonata Arcticaan ja sillä tiellä ollaan edelleen. Varsinkin Sonata Arctica on kasvattanut merkitystään elämässäni viime vuosina, kun on ollut vähän rankempaa.

System of a Downin olen nähnyt kaksi kertaa livenä. Provinssissa 2011 olin perheen kanssa asiakkaana ja Jurassicissa 2013 talkoolaisena. Sonata Arctican olen nähnyt kerran Helsingin The Circuksessa 2014 ja eilen toisen kerran Kivenlahti Rockissa vuosimallia 2014, jossa olin talkoolaisena.

Talkooinfoteltta oli päälavan takana, joten kaikki bändit menivät ohi mennessään backstagelle ja sieltä lavalle ja takaisin. Näin siis vaikka ketä!

Mutta kaikista parasta oli se, kun tulin Sonatan keikalta ja tapasin Tony Kakon (laulaja) ja Pasi Kauppisen (basisti) ja sain molempien kanssa yhteiskuvat! Tärisin innostuksesta vielä monta tuntia tapahtuneen jälkeen ja nyt kun mietin asiaa, kyyneleet kihoavat silmiini, koska molemmat olivat hirveän mukavia, pitivät tiukasti kiinni ja kumartuivat (varsinkin parimetrinen Pasi) niin että olivat vähän paremmalla tasolla allekirjoittaneeseen pätkään verrattuna. Ja siis se oli toiveideni täyttymys! Tai paremminkin en edes uskaltanut toivoakaan sitä, koska pelkäsin että silloin sitä ei kuitenkaan tapahdu... sama juttu opiskelupaikan suhteen, en uskalla toivoa mitään, koska silloin en varmasti pääse.

Ja koska olen jakanut nämä kuvat sosiaalisessa mediassa, päätin lätkäistä ne myös tänne (: tästä saatte vielä kuulla (ainakin jonain pieninä vihjauksina :D) nimmarit jäi vielä saamatta, mutta ensi kerralla sitten ;)

Mulla on kyllä sortsit tuolla alla, talkoopaita vaan on niin pitkä, ettei ne oikein näy :D ylemmässä kuvassa on Tony ja alemmassa Pasi (nämä kaksi ovat omat suosikkini, Elias olisi vieläs kolmas, mutta herra kerkesi livahtaa ohi :p)

Heipsun!

Ylioppilaskuvia

Niin... Pääsin kuin pääsinkin ylioppilaaksi! Juhlittiin melko pienellä porukalla, paikalla olivat mummi, kummini sekä tätini oman perheeni lisäksi. (Ja voin sanoa, että vaikka porukkaa oli vähän, kälätystä oli sitäkin enemmän, ja meinasipa se pinnakin palaa muutaman kerran :P) Itse en aluksi halunnut juhlia, koska ajattelin osallistua ystävieni juhlintaan, mutta äiti sai minut jotenkin ylipuhuttua... :D

Kuvat on ottanut kummisetäni, koska mihinkään studioon minä en lähde. :P Loppujen lopuksi omissa juhlissani oli alkuperäisestä suunnitelmasta jäljellä vain valkosuklaajuustokakku sekä täytekakku, mutta kyllä kaikki sitten kuitenkin kelpasi xD

Edellisenä iltana kävin katsomassa kiiWin kanssa Sami Hedbergiä Helsingissä, ja ulvoin naurusta xD kiitos!

Onnea kaikille uusille ylioppilaille ja niille, joilla vain alkoi kesäloma!

ps. Pääsykokeet on nyt ohi, koska tänään oli viimeinen! Nyt vain jännätään heinäkuun alkuun asti pääsenkö mihinkään...
pps. Tulkaa moikkaamaan Kivenlahti Rockiin jos haluatte ;)

Maanantaina on viimeiset kirjoitukset: ruotsin kirjallisen kokeen uusinta. Ei ehkä tietenkään kannattaisi sanoa, että olen menossa sen uusimaan, mutta meni jo... Viimeksi jäin kuusi pistettä vähimmäistavoitteestani, ja syytön siitä VR:ää, joka päätti perua juuri sinä päivänä täältä ihnisten ilmoille kulkevan junan joten jouduimme kaahaamaan mopolla kylmässä 15 kilometrin päähän ja olin vähällä myöhästyä koko kirjoituksista, voi siis arvella, että olin huonolla tuulella. Siispä nyt menen uusimaan, jos vaikka pärjäisin paremmin :)

Juhlistan yo-kirjoitusten loppumista sillä, että käyn maanantaina kyselemässä aikoja ja hintoja tatuoinnilleni :3 jaksan jauhaa siitä nyt aika kauan varmaankin, pyydän valmiiksi anteeksi.

Pääsykoekirjani Turun yliopistoon saapui eilen. Sitten pitäiso jostain hommata jokin kirja, joka käsittelee pohjoismaide historiaa ja yleistä historiaa 1500-1700 -luvuilla. Voi kun kiva :S Toukokuun loppu ja kesäkuun alku meneekin soveltuvuus- ja pääsykokeissa. Ja sitten kun ne ovat ohi, voisin ehkä kirjoittaa jotain muutakin kuin vain faktat tiskiin -esseitä... ja voisin nukkua rauhassa... ja lukea kirjoja. Ajatelkaa, kirjahyllyssäni on 8 kirjaa, joita en ole lukenut! Se on jo häpeä...

Ja sitten kun lakkiaiset ovat ohi, rapsautan hiukseni takaisin mahdollisimman lyhyiksi. Nyt niitä täytyy vähän kasvattaa, koska äidilläni on jokin visio sen ylioppilaslakin kanssa... Pitäisi vähän miettiä myös niitä juhlia... varsinaisena päivänä en niitä ole pitämässä, että pääsisin Chichirin juhliin ja että hän pääsisi omiini, mutta en oikein tiedä, pidänkö mitään... toisaalta äiti opiskelee kokiksi, joten hänenhän pitäisi osata tehdä jotain hyvää? Ja olisihan se ihan mukavaa saada lahjoja ja huomiota, en vain pidä siitä järjestämisestä...

no... mietitään sitä sitten, mutta nyt: Heipsun c:

Voi kyllä... Olen vieläkin elossa.

Aina se päivittely jää hieman heikoksi... Pyydän anteeksi. Kokoanpa siis tähän tällaisen kokoelmapostauksen, joita on viime aikoina tullut useampikin :)

29.1.2014 (kyllä, menemme näin pitkälle menneisyyteen)

Keskiviikko, keskiviikko
Tiistain sisko
tulethan pian

Olen odottanut tätä päivää joulukuun alusta (vai marraskuun lopusta?) lähtien kun varasin liput Sonata Arctican 15th Anniversary Tour-konserttiin Helsingin Circukseen. Samaisena päivänä tutustuin äidin koulukavereihin (näin sivumainintana). Äitini päätti vaihtaa alaa kahdeksantoista vuotta kestäneen kotiäitiyden jälkeen ja opiskelee nyt kokiksi. Hän valmistuu syksyllä. Jos haluatte törmätä hänen ruokiinsa, käykää syömässä Kirkkonummen Bistro Omatissa, hän on siellä työssäoppimisessa ensi viikosta lähtien neljä kuukautta. Kun olen maininnut ystävilleni, että äiti opiskelee kokiksi, valtaosa on huomauttanut, etteihän hänen tarvitsisi opiskella mitään sellaista, ruuat ovat selvästi kelvanneet ilman koulutustakin :) olen nämä terveiset aina välittänyt äidilleni, jotta hän saisi hieman itsetuntoa. (Sitä hän on tarvinnut, koska opettaja on aika huono ja lyttäävä ollut.)

Mitä nyt eksyin aiheesta. Siis. Jonotin kaksi tuntia hyytävässä viimassa konserttipaikan edustallaja kadotin hetkeksi varpaani. Tutustuin jonossa erääseen tyttöön ja tämän äitiin, jotks olivat valmiita pitämään minulle paikkaa, jos haluaisin käydä lämmittelemässä välillä. :')

Pääsin vihdoin sisälle ja ETURIVIIN! Ja voin sanoa, että ensikertalaisena eturivissä oleminen oli aika mahtavaa... :D Olin kyllä valmis antamaan paikkani tämän jonossa tapaamani tytön äidille, joka oli valtaisa Elias-fani, mutta eipä hän siihen halunnut (: tämä tyttö lupasi lähettää ottamiaan kuvia minulle,  koska akkuni oli niin vähissä, ettei puhelimeni suostunut enää yhteistyöhön.

Keikka kesti kaksi tuntia ja ilman lämppäriä. Ja ah... Lähes kaikki toivomani kappaleet olivat mukana. Ja lopuksi sain vielä plektran! :) ja kun pääsin kotiin olin seitsemännessä taivaassa, kärsin hirveästä migreenikohtauksesta ja olin kuolemanväsynyt mutta kuitenkin niin onnellinen. Ja kaikki tämä jylläsi päälläni yhtäaikaa....

Se siitä sitten (:


Helmikuussa oli ruotsin ja englannin kuuntelut. Ne meni nöin alustavien pisteiden perusteella ihan hyvin.

Sain hommattua itselleni ylioppilasjuhlamekon.

Olen lukenut yhteiskuntaoppia niin paljon, että korvista tulee jo ulos, mutta en ole varmaan vieläkään opiskellut sitä tarpeeksi.

Kun minulla on 17.3. ollut viimeinen ylioppilaskoe, alan hyväksyä mahdollisimman monta työtarjousta ja säästää rahaa. Sitten alan selvittää tatuointien hintoja ja jos mahdollista, myös asiakkaiden kokemuksia. Tavoitteenani olisi saada tatuointi ennen lakkiaisia. Chichiri on sen minulle jo piirtänyt ( tosin, koska olen ikävän vaativa tapaus, hän joutuu piirtämään sen vielä kerran, anteeksi!) Jos olen oikein arvioinut, se pitäisi hommata toukokuun puoliväliin mennessä, että se kerkeäisi parantua ennen lakkiaisia.... uuuu, jänskääää

Yhteishaku alkaa ensi viikolla ja yäk. Toisaalta, itselläni on mitä luultavimmin ainoastaan yksi varsinainen pääsykoe ja muut ovat soveltuvuuskokeita, mutta tästä en ole aivan varma. Paikkojen järjestyskin on hieman epäselvä vielä. Ja mitäs sitten jos en pääsekään opiskelenaan minnekään? Mitäs sitten teen? Lukiokin vei niin paljon aikaa, ja jos yliopistokin lykkääntyy vuodella, olen ties kuinka vanha ennen kuin pääsen "oikeisiin" töihin....

Ja taas toiseen aiheeseen:
Katsoin keskiviikosta torstaihin ensimmäistä kertaa elämäni aikana Taru Sormusten Herrasta -elokuvat. Ja totta kai pidennetyt versiot. Ja nyt ihmettelen, miksen ole katsonut niitä aiemmin? Ne ovat varmaan parhaita fantasiaelokuvia ikinä. Siis toteutuksen kannalta. Kirjoja en ole vielä lukenut, mutta toivottavasti saisin sen jättiläisen, jossa ne kaikki ovat, ylioppilaslahjaksi. Tämä hurahtaminen tapahtui siinä vaiheessa kun kävin kavereideni kanssa katsomassa Hobitti kakkosen ilman, että olin nähnyt ykköstä tai LOTR-elokuvia. Fiksu lapsi. Mutta olen nyt kyllä jo katsonut ykkösenkin, älkää huoliko! :) Hobittikin olisi mukava saada kirjana. En voi vielä sanoa, meneekö Taru Sormusten Herrasta -kirjat Perillinen -sarjan ohi, aika näyttää :) Elokuvat ainakin meni, tosin siihen ei paljon tarvittukaan, Eragon on sen verran surkea elokuva... xD Ainoa hyvä asia siinä elokuvassa on Brom... mutta takaisin Sormukseen. Minun piti sanoa jotain jostain... Niin, en oikeastaan pidä tästä näyttelijästä Dominic mikä-lie-sukunimensä-on, joka näyttelee Merriä tai Pippiniä (ne menee vielä sekaisin), koska joka elokuvassa/sarjassa, jossa olen hänet mähnyt, hän on varsin ylimielisen oloine ällötys, mutta tässä olikin aivan erilainen... Pidin Merristä ja Pippinistä todella paljon. Klonkkukin sai hieman sympatiaa osakseen silloin kun ei ollut... klonkkumainen :D Ja toki Legolas ja Gimli varasti hieman shown aina välillä :p Ja olisikohan siinätatarpeeksi tästä aiheesta?

Muuta merkittävää tässä ei vissiin ole tapahtunutkaan? (Siis sellaista mullistavaa, toki on paljon kaikkea pientä tapahtunut)

Ehkäpä pääsisin kirjoittamaan jotain viihteellistä pian kun kirjoitukset on ohi.

Ottakaa yhteyttä, jos haluatte käydä joskus kahvilla tai jottai, olen surkea aloittamaan suunnittelua :D

Heipsun!!

Terve taas! (Pitkästä aikaa...) On ollut aika kiire tässä viime päivinä,  kun on pitänyt lukea yhteiskuntaoppia ja tehdä kaikkea muutakin inhaa...

Mutta ajattelin nyt vähän kertoa, mitä kuuluu.
Eli eli.... Aluksi: Hyvää alkanutta vuotta 2014. Kyllä. Nyt minä vasta muistan sitä toivottaa... ^^' Vuosi alkoi meillä hieman poikkeuksellisissa oloissa, koska vietimme uuden vuoden päivän (pitäisikö se kirjoittaa yhteen?) autossa matkalla pohjoisesta takaisin etelään.

Sonata Arctican konsertti lähestyy ja siitä jaksan nyt sitten varmaan aika pitkään meuhkata. Siis tämä 15th Anniversary Tour... Uuuuuuu xD Tilasin tänään itselleni ihanaisen Sonata-hupparin, joka kyllä söi kuuskymppiä tililtä, mutta mitäpä sitä rahojaan säästelemään, eikös se näin ole?

Päätin aloittaa astetta terveellisemmän elämän vuoden alusta. Ajattelin, että jätän limut, karkit ja hampurilaiset pois vähäksi aikaa ja alan käyttöön tuota meidän omaa privaattikuntosalia hyödyksi. Tähän mennessä olen ollut siellä kaksi kertaa, kun olin tuossa välissä kipeänä. Limut on ollut hyvun vaikeaa jättää pois, samoin suklaa. Ja aina sillon tällöin on tullut iloisesti repsahdettua... Tätä uutta elämäntyyliä en alouttanut siksi, että pitäisin itseäni jotenkin lihavana ( koska vaikka pullea olenkin, en ole lihava) vaan oikeastaan sen takia, että aloin huolestua siitä, että alan olla diabetes-riskiryhmässä. Olisi mukavaa saada vähän vyötäröltä pois, ettei käy huonosti. Ja kunnonkohotuskuuri tulee tarpeeseen, sen verran vötky olen xD

Haluan kovasti kiittää aNightingalea blogipalkinnosta, ajattelin kyllä pistää hyvän kiertoon, mutten sitä ole vielä saanut aikaan ^^'

Lopuksi haluan muistuttaa, että lauantaisin tulee Putous ja nyt sunnuntaina alkaa Uusi Sherlock! Ja sunnuntaina tulee myös viimeinen Hercule Poirot ikinä, katsokaapa sekin!
Lopuksi: Onko suosikkeja Putouksen sketsihahmokilpailussa?

Heipsun! :)