nyt äkkiä täältä jonnekin ihmisten ilmoille.....

Siis, tänään tuli viimeinen niitti tässä mun yksinelelyssä... Meille tuli nuohooja (pitkästä aikaa joku vieras naama täälläpäin) ja järkytyin kun selitin aivan omiani sille. Katsokaas, olen päivät yksin täällä (en laske Nuppua seuraksi, koska se ei osaa vastata mitään, loistava kuuntelija se kyllä on!) ja olen jo alkanut puhua julisteille ja itselleni. Muutama päivä sitten minulla oli kiintoisa väittely itseni kanssa siitä, syönkö suklaapatukan vai säästänkö sen myöhemmäksi. Voitin lopulta itseni ja söin sen patukan. Mutta tämä alkaa kyllä olla huolestuttavaa... Eikä siinä vielä kaikki! Olen alkanut kuunnella One Directionia ja Justin Bieberiä (kyllä, olen haukkunut ne monesti surkeiksi) ja jotain aivan ihmeellisiä kappaleita. Mikä minua vaivaa??? Odotan innolla sitä, että pääsen taas koululle, vaikkakin kirjoituksiin, koska kun en näe kasvoja (muuta kuin ne samat neljä joka ilta) tuntuu paljon yksinäisemmältä vaikka puhunkin koko ajan. Kyllähän sitä ääntä saa vaikka mistä tuutista ulos, mutta kasvoja ei näe! Olen aina hirveän iloinen, jos joku naapuri tulee vastaan kun olen Nupun kanssa kävelyllä, että tiedän etten ole täällä Jumalan selän takana aivan yksin. Aloin pohtia, että onkohan se yksin asuminen kuitenkaan minun juttuni? Toisaalta voi olla, että jos muutan jonnekin ihmisten ilmoille, missä ihmisiä näkyy ja ääniä kuuluu, ettei se sitten saakaan minua sekoamaan. Mutta voi tietenkin olla, että eristäydyn neljän seinän sisään ja syjäydyn sinne, kun en osaa olla enää ihmisten kanssa... Mistä sitä voi tietää?ky

En kyllä halua mennä kirjoituksiin, kun lukeminen on jäänyt vähän vähille ja äikästä tuli niin musertavat pisteet, että maailmani meni palasiksi... Kiitoksia vain. En ole vaivautunut tekemään viikkotehtäviä, joita opettajani minulle kiltisti lähettää Wilmassa, jotka valmentaisivat esseekokeeseen, ei kiinnosta... Ei niistä kuitenkaan ole mitään hyötyä (oikea asenne, tyttöseni...)

En olekaan varmaan muistanut mainita, että penkkarit menivät hyvin. Haalarini oli vähän tylsä, siinä oli pelkkää tekstiä :) Olin melko väritön verrattuna muihin. Jaloissa oli neljän kappaleen sanat ja käsivarsissa kahdet, ja toki, koska olen niin fiksu lapsi, valitsin kappaleita, jotka ovat italiaksi ja turkiksi... Siinä sitten jäljennä niitä turkin kummallisia kirjaimia ja näin, en ollenkaan helpompaa tekemistä keksinyt. Olisin toki päässyt helpommalla, jos olisin suostunut kavereideni halinalle tai eläinteemaan mukaan, mutta se ei ollut oikein mukavan kuuloista :)

Penkkareita edeltävänä iltana kaikki niin halunneet abit olivat illallisella opettajien kanssa ravintola Henricuksessa (se on Omnian oppilasravintola tai jotain sinne päin). Oli se ruoka ihan hyvää, sitä vain oli aivan jumalattomasti. Koska illallinen alkoi vasta kello 19.00 ja viimeinen junani kotiin lähti 19.30, aloin siinä illan loppupuolella kerjäillä kyytiä, ettei tarvitsisi mennä Kirkkonummelle ja vaivata äitiä ja isää hakemisella. No, muistin sitten että eräs opettajani asuu Inkoon ja Siuntion rajalla (toivottavasti nyt en paljasta liikaa?) joten hän varmaan voi viedä minut. Loistavaa, vielä kun uskaltaisin mennä kysymään... Rohkaisin sitten mieleni ja siitähän soppa syntyi. Sain kuulla pitkän saarnan siitä, kuinka nykyään ei miesopettajat voi ottaa nuoria naisopiskelijoita kyytiin, ties mitä siitäkin ajateltaisiin! Mutta pitkällisen saarnan ja taivuttelun jälkeen opettaja suostui heittämään minut kotiin. Kaksi opettajaa toimi todistajina, että lähdin kyytiin vapaaehtoisesti. Matkahan sujui oikein rattoisasti kuunnellessani opettajan elämäntarinaa. Hän halusi välttämättä heittää minut ylös asti, vaikka olisin voinut kyllä kävellä tuolta alamaailmasta tänne ylös. (Varmaan oli hieman utelias näkemään, missä sitä oikein ollaan..) No mikäpä siinä, maailma on selvästi muuttunut yläasteajoilta, silloin opettaja tarjosi kyydin kotiin (en tosin mennyt, koska olin niin vihainen sillä hetkellä Siuntion kunnanvaltuustolle, etten tajunnut koko tarjousta kunnolla). Lukion ekalla luokalla liikunnanopettaja heitti minut ja muutaman kaverini urheilukentältä koululle (se olikin sitten vielä jännempi reissu, pelkäsin henkeni edestä ja vannoin etten enää ikinä mene sen opettajan kyytiin, muttei siitä nyt sen enempää).

Tulipas pitkä juttu. Pitäisi vissiin lähteä lukemaan sitä filosofiaa, josko vaikka pääsisin siitä läpi... Fuck this shit.... Sitten kun kirjoitukset on tältä keväältä ohi, pidän vähintään viikon loman ja katson vain teeveetä. :D