Maailman ihanin tunne...

Tiedätkö sen tunteen, kun olet niin syvällä jonkun loistavan kirjan luomassa todellisuudessa, että ympärillä olevat ihmiset katoavat ja aika ei enää kulu? Rehellisesti sanoen, se on varmaan ihanin tunne maan päällä. Luin eilen tätä ihanan mahtavan fantastista kirjaa ja havahduin yhtäkkiä, etten enää oikeastaan tiennyt kumpi oli se "oikea" maailma, ketkä ovat "oikeita" ihmisiä (ja lohikäärmeitä). Sitten tajusin, että tuota kyseistä kirjaa on enää kolme lukua jäljellä... SE ON SARJAN VIIMEINEN JA SIINÄ ON VAIN KOLME LUKUA JÄLJELLÄ!!! En kestä... Mitäs minä sitten luen? (filosofiaa, krhm...)

Olen aina pitänyt kirjoista. Itsekehu toki haisee, mutta minulla on kyllä melko vilkas mielikuvitus, joten kirjoja on mukavaa lukea. Fantasiakirjat ovat olleet aina suosikkejani. Ja nyt tämä Christopher Paolinin Perillinen -sarja on jotain maailmaa mullistavaa. Omasta puolestani voisin lukea noita kirjoja loputtomiin. Parempia kuin Harry Potterit ikinä. (Taru Sormusten Herrasta -sarjasta en sano mitään, kun en sitä ole lukenut). Ja tämä viimeinen kirja... Olen koko lukemisen ajan varmaan pidätellyt henkeä ja sydän on hakannut kurkussa. Olen nähnyt ihania unia lohikäärmeistä. Eilen kiljaisin riemusta, kun se mitä olin odottanut koko ajan, vihdoin tapahtui (anteeksi salamyhkäisyys, mutta jos joku haluaa lukea tämän sarjan, en viitsi spoilata :)).

Kun ensimmäistä kertaa luin Eragonia muutama vuosi takaperin, en tajunnut ollenkaan kaikkea. Nyt olen kiinnittänyt huomiota kerronnallisiin seikkoihin. Se on niin mielestäni niin kaunista ja soljuvaa. Osaisinpa minäkin... Jokaisessa neljässä kirjassa on 400-900 sivua, eikä lukemisessa kestä kuitenkaan kovin kauaa... Olen kiinnittänyt huomiota myös siihen, kuinka hahmot kehittyvät tarinan aikana. Se on ihanaa. Eräs asia, joka minua suuresti kismittää, on se, että jokaisessa fantasiasarjassa, jonka olen lukenut, on se yksi hahmo, johon kiinnyn ja sitten hän kuolee. Lopussa sitten paljastetaan vielä lisää asioita hänestä ja tykästyn vielä enemmän ja sitten tuntuu pahalta... :(

En ajatellut nyt enempää jaaritella, en mitään varsinaista kirja-arvostelua jaksa vääntää nyt :) Sen haluaisin vielä huomauttaa, että jos olette katsoneet pelkästään elokuvan Eragon, suosittelen kuitenkin lukemaan kirjan. Elokuva on aivan surkea, suoraan sanottuna, enkä suosittelisi sitä kellekään. Kirja on aivan erilainen ja parempi! Eli siis kaikki fantasianystävät, katseet tänne! Lukekaapas Perillinen (: Nyt minusta alkoi tuntua, että olen jo aiemminkin tätä suitsuttanut, mutta jatkoa seuraa :).