[vielä ilman otsikkoa, mutta lukekaa kuitenkin]

Hän seisoi kuin huumattuna ihmisjoukon ympäröimänä. Hän oli kaunis, mutta hänen seisoma-asentonsa oli luonnoton. Yleisön joukossa seisova Maria katseli naista ja pani merkille, että hän seisoi kuin hänestä olisi tulossa Paholainen ulos. Pää retkotti takakenossa ja hartiat olivat painuneet alas. Hänen silmänsä olivat kiinni.

Naisen ympärillä kiersi mies, joka Marian mielestä oli pelottavan näköinen.Miehellä oli pitkä, musta viitta, jossa oli huppu. Hänen hiuksensa olivat hupun alla piilossa, mutta miehen huolitellun merirosvoparran perusteella Maria päätteli, että ne olivat mustat. Mies kiersi naisen ympärillä ja kuiskaili jotain hänen korvaansa.

Yleisö katseli haltioituneena miestä ja hänen uhriaan. Maria ei muistanut kuinka hän oli päätynyt yleisön joukkoon, mutta hän oli ollut paikalla toimituksen alusta alkaen. Hän tiesi, ettei kyseessä ollut mikään tavallinen taikatemppu. Taikatemput eivät ole tuollaisia! Yleisö katsoi lumoutuneena, ei ollenkaan epäsukoisena. Mies ei puhunut yleisölle, näytti aivan siltä kuin hän ei olisi edes huomannut ihmisten kerääntymistä. Maria kuuli miehen kuiskaukset korvanjuuressaan aivan selvästi.

Eturivissä seisoi vihreäreppuinen mies, joka seurasi tapahtumien kehittymistä yhtä huolestuneen kuin Maria. Hän ei kuullut, mitä mies kuiskaili naiselle, mutta hän aavisteli, ettei se ollut mitään mukavaa. Nainen, joka seisoi lumottuna kaapumiehen vieressä, oli kaunis. Vihreäreppuinen mies näki naisen joka ikinen päivä, he asuivat samassa rapussa. He tunsivat toisensa hyvin ja viettivät aina silloin tällöin aikaa yhdessä.

Kaavullinen mies painoi kätensä naisen rinnalle ja työnsi. Naisen polvet notkahtivat ja hän oli vähällä kaatua. Vihreäreppuinen mies nytkähti eteenpäin päästäkseen auttamaan.

Ennen kuin mies oli ehtinyt ottaa askeltakaan, nainen alkoi kohota maasta. Ensin jalat, jotta hän oli vaakatasossa ja sitten sen verran, että hän oli huppupäisen miehen navan korkeudella. Vihreäreppuinen mies katseli hädissään, kun nainen leijui ilmassa ja kaapumies piti kättään hänen rinnallaan.

Maria huomasi yleisön eturivissä miehen, jolla oli vihreä reppu. Mies ei näyttänyt olevan muun yleisön tavoin lumouksen vallassa ja hän oli selvästi huolissaan naisesta. Maria tarkasteli miestä tarkemmin. Hän näytti kovin tutulta...

Nainen leijui höyhenenkevyenä ilmassa ja huppumies piteli kättään hänen rinnallaan. Mies ei katsonut naista vaan tuijotti kaukaisuuteen ja mumisi jotain ihmeellistä. Mies sulki silmänsä ja korotti ääntään, puheesta ei kuitenkaan saanut mitään selvää. Nainen alkoi hitaasti kääntyä. Kaapumies karjui loitsujaan.

Kaapumies jätti naisen leijumaan ja alkoi perääntyä. Nainen leijui edelleen ilmassa, hänen hengitystään tuskin havaitsi. Hän oli aivan kalpea, mutta Maria tunsi hänen olevan vielä elossa. Vihreäreppuinen mies otti varovasti askeleen eteenpäin naista kohti. Kukaan muu ei hievahtanutkaan.

Taikuri perääntyi edelleen. Nainen kellui ilmassa kuin näkymättömässä aallokossa: hän kohoili, laskeutui ja keinui. Vihreäreppuinen mies otti uuden askeleen eteenpäin. Joku laski raskaan kätensä hänen olkapäälleen, eikä hän voinut enää edetä.

Maria halusi, että joku pelastaisi naisen. Hän tunsi kuinka viimeisetkin elonrippeet pakenivat naisesta. Hän ei voinut tehdä mitään.

Kukaan ei jälkeenpäin voinut tarkasti selittää, mitä seuraavaksi tapahtui. Kuului rysähdys ja nainen lysähti lattialle. Vihreäreppuinen mies riuhtaisi itsensä otteesta, joka pidätteli häntä, ja syöksähti eteenpäin. Hän pääsi vihdoin naisen luo. Yleisö alkoi heräillä lumouksestaan ja alkoi kuulua epäuskoista puheensorinaa.

Toinen räsähdys kuului pian ensimmäisen jälkeen ja ilma muuttui painostavaksi. Ihmisten keskuudessa alkoi levitä pakokauhu. Taikuri oli kadonnut.

***

Vihreäreppuinen mies piti Mariaa sylissään. Hän keinui kevyesti ja tuuditti kaunista naista. Hän suuteli naista kevyesti otsalle ja sulki Marian lasittuneet silmät, viimeisen kerran.

- - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

No niin. Siis tässä teille todistusaineistoa siitä, että mieleni on pahasti vinksahtanut. Toivoisin todella paljon, että kertoisitte rehellisesti, mitä mieltä olette tekstistä. :) Ja jos jollekulle tulee mieleen sopiva otsikko, olisin ehdotuksista kiitollinen (; Kiitos ja hei !

Pysykää linjoilla, koska...

... julkaisen pian tekstin, joka todistaa että minulla on maailman sairain mielikuvitus. (Ellei se ole jo tullut todistettua Yksinäisyydestä ikuisuuteen -tekstin avulla)

... Novelli Palaa (tai jokin sellainen se nimi oli) kilpailun kilpailuaika päättyy ja toivoisin, että saisin tietää sijoittumiseni maaliskuun aikana :)

Eipä muuta, tämä vain ihan mainokseksi ja muistutukseksi, että täällä ollaan! :DDD

Bai ~

Tiedätkö sen tunteen...?

Kun "löydät" vanhan lempibändisi uudelleen? Se on jotain aivan ihanaa. Aloin edellispäivänä ihan muuten vain selailla puhelimeni soittimen soittolistoja ja törmäsin soittolistaan, joka oli nimetty varsin tylsästi maNga. Hmm, enpäs olekaan pitkään aikaan kuunnellut täältä mitään. Kuuntelin koko eilisen päivän, kun kotona yksin olin, maNgaa ja tänään on kuuntelu jatkunut. Soittolistalla on kylläkin vain 26 kappaletta, mutta kuuntelen kuitenkin pelkästään näitä. Miksi? Voisin kuvitella, että tämä johtuu siitä, että kappaleet muistuttavat minua aivan ihanista ajoista. Vaikka en ymmärräkään sanoja, fiilistelen kuitenkin. Melodia kertoo aika paljon kappaleesta ja olen surfannut netissä ja löytänyt useiden maNgan kappaleiden englanninkielisiä käännöksiä. (Kappaleethan ovat siis turkiksi)

maNgasta olen ennenkin pauhannut, mutta nyt oli aivan pakko jakaa teille, tämä tuntuu niin hyvältä! On pakko päästä Turkkiin, että voin ostaa levyjä.... :D sehän ei tietenkään vaikuta mihinkään, että laulaja on hyvännäköinen.... :))

No niin, olen taas teitä kiduttanut tarpeeksi. Suosittelen kuitenkin kuuntelemaan tuota bändiä, on muuten tosi hyvä!!!

Ja tässä kappale, rohkeasti vain, klikkaa siitä ja kuuntele :) (vaihtoehtoja on kylläkin kaksi :D)

Maailman ihanin tunne...

Tiedätkö sen tunteen, kun olet niin syvällä jonkun loistavan kirjan luomassa todellisuudessa, että ympärillä olevat ihmiset katoavat ja aika ei enää kulu? Rehellisesti sanoen, se on varmaan ihanin tunne maan päällä. Luin eilen tätä ihanan mahtavan fantastista kirjaa ja havahduin yhtäkkiä, etten enää oikeastaan tiennyt kumpi oli se "oikea" maailma, ketkä ovat "oikeita" ihmisiä (ja lohikäärmeitä). Sitten tajusin, että tuota kyseistä kirjaa on enää kolme lukua jäljellä... SE ON SARJAN VIIMEINEN JA SIINÄ ON VAIN KOLME LUKUA JÄLJELLÄ!!! En kestä... Mitäs minä sitten luen? (filosofiaa, krhm...)

Olen aina pitänyt kirjoista. Itsekehu toki haisee, mutta minulla on kyllä melko vilkas mielikuvitus, joten kirjoja on mukavaa lukea. Fantasiakirjat ovat olleet aina suosikkejani. Ja nyt tämä Christopher Paolinin Perillinen -sarja on jotain maailmaa mullistavaa. Omasta puolestani voisin lukea noita kirjoja loputtomiin. Parempia kuin Harry Potterit ikinä. (Taru Sormusten Herrasta -sarjasta en sano mitään, kun en sitä ole lukenut). Ja tämä viimeinen kirja... Olen koko lukemisen ajan varmaan pidätellyt henkeä ja sydän on hakannut kurkussa. Olen nähnyt ihania unia lohikäärmeistä. Eilen kiljaisin riemusta, kun se mitä olin odottanut koko ajan, vihdoin tapahtui (anteeksi salamyhkäisyys, mutta jos joku haluaa lukea tämän sarjan, en viitsi spoilata :)).

Kun ensimmäistä kertaa luin Eragonia muutama vuosi takaperin, en tajunnut ollenkaan kaikkea. Nyt olen kiinnittänyt huomiota kerronnallisiin seikkoihin. Se on niin mielestäni niin kaunista ja soljuvaa. Osaisinpa minäkin... Jokaisessa neljässä kirjassa on 400-900 sivua, eikä lukemisessa kestä kuitenkaan kovin kauaa... Olen kiinnittänyt huomiota myös siihen, kuinka hahmot kehittyvät tarinan aikana. Se on ihanaa. Eräs asia, joka minua suuresti kismittää, on se, että jokaisessa fantasiasarjassa, jonka olen lukenut, on se yksi hahmo, johon kiinnyn ja sitten hän kuolee. Lopussa sitten paljastetaan vielä lisää asioita hänestä ja tykästyn vielä enemmän ja sitten tuntuu pahalta... :(

En ajatellut nyt enempää jaaritella, en mitään varsinaista kirja-arvostelua jaksa vääntää nyt :) Sen haluaisin vielä huomauttaa, että jos olette katsoneet pelkästään elokuvan Eragon, suosittelen kuitenkin lukemaan kirjan. Elokuva on aivan surkea, suoraan sanottuna, enkä suosittelisi sitä kellekään. Kirja on aivan erilainen ja parempi! Eli siis kaikki fantasianystävät, katseet tänne! Lukekaapas Perillinen (: Nyt minusta alkoi tuntua, että olen jo aiemminkin tätä suitsuttanut, mutta jatkoa seuraa :).