Ostin kaksi vuotta sitten kuulokkeet Prismasta (mainontaa mainontaa...), jotka on edelleen kovassa käytössä, ainoastaan pehmusteet on vähän repeytyneet. Päätin sitten tänään käydä ostamassa uudet pehmusteet, jotta voin syyslomalla rentoutua ja kuunnella musiikkia. Suuntasin suoraan Sellon Prismaan (ja edelleen mainontaa...), koska ajattelin, että sieltähän minä ne ostin, siellä varmaan on myös "varaosia". Pyörin siellä tekniikkaosastolla hetken aikaa ja lopulta kävin kysymässä osaston infopisteessä olleelta naiselta, että onkohan sellaisia ja jos on niin missä. Vastaus tuli niin nyrpeästi kuin olla ja saattaa: "Ei sellaisia ole olemassa, ainakaan ilman kuulokkeita. Ei ainakaan meillä." No ei sitten, olisikohan mahdollista, että Mustassa Pörssissä olisi? "En tiedä, maahantuojalta voi varmaan tilata." Kiitos vaan tästä, ei ollenkaan ystävällisemmin olisi voinut tätä asiaa ilmaista. Uhmasin kuitenkin naisen ohjeita ja suuntasin Mustaan Pörssiin, ja kysyin miespuoliselta myyjältä, onko sellaisia pehmusteita. Mies kuunteli tarkkaan selostukseni ja nyökytteli ja sanoi lopuksi ystävällisesti "Valitettavasti meillä ei sellaisia ole, mutta tuolla kolmannen kerroksen Claes Ohlsonilla varmaan on. Voisit käydä kysymässä sieltä." Tuli aivan paljon parempi mieli, kun tuo myyjä niin ystävällisesti neuvoi ja oma kiitokseni tuli aivan eri sävyllä kuin Prismassa. Suunnistin sitten sinne kolmanteen kerrokseen ja aikani pyörittyäni siellä kysyin myyjältä neuvoa. "Juu, niitä löytyy tuolta. Nämä ei nyt ole kyllä oikean merkkiset, mutta nämä venyy ja jos on liian isot kyllä niihin varmaan jonkun kiinnityssysteemin voi kehitellä." Kiitos tosi paljon, hei hei :)
Ostin samalla kirjakaupasta pitkään odottamani Christopher Paolinin Perillinen - kirjan (joka on viimeinen osa Perillinen - sarjasta :D) Ja odotan jo innolla, että saan tuon Stieg Larssonin Luftslottet som sprängdes -kirjan luettua (: (siis Pilvilinna joka romahti)
Myöskin nyt kun olen päässyt valittamaan, kerron eräästä aivan ihanasta kauppareissusta. Olin Kirkkonummella Lidlissä ostamassa suklaata (älkää nyt oikeasti ottako nokkiinne, että nämä paikat on näin tarkasti kerrottu :D). Se kaupan kassa oli niin pelottavan näköinen kuin olla voi: pitkä pujoparta, isot korvarenkaat, kalju ja tatuointeja ja kaikennäköisiä sormuksia ja rannekkeita ja ei millään pahalla, mutta mulle tuli hänestä mieleen jonkin sortin Hell's Angels tyyppi. Siinä kassajonossa ei ollut muita kuin minä, eikä se viivakoodin lukija alkanut heti yhteistyöhön. Siinä se myyjä sitten vain kysyi (satuin ehkä näyttämään väsyneeltä, en tiedä): "Onkos ollut huono päivä, kun suklaata ollaan ostamassa, vai ihan muuten vain?" Joku varmaan olisi vetänyt herneen nenään siitä, että myyjä utelee, mutta mulle tuli hyvä mieli. En ollut koko päivänä jutellut kenenkään kanssa (jos kiiWiä ei lasketa) koulussa ja oli varsin epäsosiaalinen olo, joten oli mukava vaihtaa pari sanaa jonkun ihan oikeasti olemassa olevan kanssa. Vastasin siinä, etttei huono päivä ollenkaan, väsyttää vain ja viikonlopuksi herkkuja tässä ostelen. Myyjä hymyili leveästi, enkä sitten enää tiennyt miksi oli luokitellut hänet pelottavan näköiseksi, hänhän oli aivan nallukan näköinen (: Mutta jos joku olisi sillä hetkellä kysynyt, mikä Kirkkonummen Lidlissä on parasta, olisin varmaan vastannut, että tuo myyjä.
Nyt fiilistelen täällä kotosalla yksin Tony Kakon ihanaista ulkokuorta ja ääntä <3 (jos näette mun äitiä, onnitelkaa sitä! :D) Hyvää syyslomaa kaikille, joilla se alkaa ~
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti