Siispä, heinäkuun alussa, olimme perheeni kanssa mummolassa tuolla pohjoisessa, aivan Ruotsin rajan tuntumassa. Niin lähellä Ruotsia, että kävin kiiWin kanssa pyöräilemässä siellä, Euroopan suurimmassa karkkikaupassa ja olisin voinut käyttää sinne kaikki rahani... Ihmisiä tulee jokapuolelta Eurooppaa aivan pohjoiseen ja ostavat sieltä ostoskärryllisiä karkkia! Mikä tulevaisuuden unelma... Ja mikä parasta, Haaparannalla puhutaan joka paikassa sujuvaa suomea ja kaupoissa voi maksaa euroilla!
No, pohjoisessa olimme vajaan viikon ja sinä aikana oli mukavan lämmintä, muttei oikeastaan mitään erityistä tapahtunut... Yöllä oli hieman hankalaa nukkua, kun aurinko ei laskenut ja oli aivan ihanaa tulla kotiin, kun yöllä oli pimeää. Suunnattomasti minua harmittaa se, etten tajunnut ottaa pyöräilysillalta kuvaa, jossa olisi näkynyt Ruotsi meren toisella puolella.
Eräs kiiWin ystävän ystävä, jonka siis kiiWi tuntee facebookin kautta, pyöräili meille reilut 300 kilometriä kolmessa päivässä ja meillä viipyi kolme yötä asuen tuolla saunamökissä. Harmillisesti sen aikaa, kun tämä nuorimies oli meillä, satoi inhasti ja oli muutenkin kylmää. Vasta sinä päivänä, kun lähtö koitti, oli aurinkoista, huono säkä... Se oli ihan jees tyyppi, mutta se ujosteli minua niin paljon, että hävetti :)
Ja sitten pääsemme tähän mennessä kesän kohtaloikkaampaan päivään, eli viime lauantaihin. Päivä oli muuten oikein mukava, eräs kiiWin ystävä oli meillä ja hän auttoi kovasti isää rakennuspuuhissa. Olin itsekin siellä pitämässä erästä lankkua pystyssä, että isä poraa siihen reiän. Siitä porakoneesta lähti yhtäkkiä kahva irti ja se putosi mun jalalle, mutta ajattelin vain, että tuleepa mukava mustelma. Vasta sitten, kun olin jo hyvän aikaa seisoskellut siinä tukemassa lankkua, aloin ihmetellä, miksi jalka tuntuu niin märältä ja kuumottaa niin pirusti, Mukavasti poran terä oli mennyt juuri crocsin päälipuolen reiän vierestä läpi ja koko jalkapöydän läpi, loppujen lopuksi koko kengänpohjan läpi.... Ei ihme, että kävi kipeää, hrr.. Ei siinä sitten muu auttanut kuin lähteä Lohjalle päivystykseen, ja yksi tikki jalkapöytään, jalkapohjan reikä on ihan omin nokkinensa parantunut. Mutta ei tästä sen enempää.
Viimeisen viikon olen nukkunut, syönyt, ottanut lääkkeen, nukkunut, syönyt ja ottanut lääkkeen ja välillä lukenut Män som hatar kvinnor -kirjaa. Tuo antibioottikuuri väsyttää, joten en ole pahemmin hereillä pysynyt. Hirveän vaikea uskoa, että siitä on kulunut jo viikko, kun se alkoi ja huomenna se on ohi... Tikki otettiin tänään pois.
Mutta, tuosta jalan vaurioitumisesta on ollut hyötyä. Sain vihdoin kirjoitettua Ikuisesti -novellin koneelle ja julkaistuakin sen!
Mitäs muuta? Olen rakastunut The Wantedin musiikkiin ja varsinkin yhteen jäsenistä, nimittäin ylisuloiseen Tomiin (: aaws, se on suloinen. Olen myös kuunnellut tosi paljon Serj Tankianin uutta Harakiri -albumia, jonka (älkää kertoko kellekkään) latasin netistä, kun ei ollut vielä rahaa ostaa koko levyä. Ostan levyn sitten, kun on rahaa, hihii :)
Mutta mutta, nyt ei taida olla muuta, vähän tylsä teksti ja näin, mutta piti purkaa vähän (:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti