Kuuntelin tässä eräänä päivänä Serj Tankianin Beatus -kappaletta, ja muistot alkoivat virrata mieleeni. Siinä sitten muistelin lukion ensimmäistä vuotta ja tajusin, etten koskaan saa sitä aikaa enää takaisin. Tuli vähän tyhjänpuoleinen olo, ja toivoin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan, että voisin kääntää kelloa taaksepäin ja korjata asioita, mutta se näyttää olevan mahdotonta vaikka kuinka yrittäisin. No, tällainen haikeushan on omiaan inspiroimaan, ja toivoisin, että eräs tietty henkilö lukisi tämän runon, mutta ei onnistu...
Tiedän hyvin, että tein väärin
kuinka voisin sen hyvittää?
En tarkoittanut mitään pahaa,
voisitko antaa anteeksi?
Tajuan nyt kuinka tärkeä olet minulle
Jos voisin, kääntäisin aikaa taaksepäin
ja tekisin kaiken aivan toisin
en päästäisi sinua menemään,
arvostaisin jokaista yhteistä hetkeä
kuin se olisi viimeinen.
Toivon, että jonain päivänä...
uskaltaisin kertoa tämän sinulle:
Olet minulle rakas ja olen pahoillani
kaikesta, siis ihan kaikesta, mitä olen tehnyt.
No, eipä sitten muuta, mukavia lumisateita :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti