haluan pois...

"Ei jumalauta, mä haluan pois täältä... Mitä tahansa kunhan tää kipu loppuu." Tänä aamuna ainoa ajatus, joka päähäni mahtui oli, että pääsisin pois tästä inhottavasta maailmasta. Migreenikohtaus alkoi yöllä, kun piti niistää, eikä nenän kautta muutenkaan henki kulkenut. Ajattelin, että kyllä se nukkumalla ohi menee. Kello 6.30 mulla oli herätys, jotta voisin katsoa piirrettyjä televisiosta, onhan nyt kuitenkin ensimmäinen syysloman virallinen päivä, täytyy sitäkin juhlistaa... Eipä se onnistunut, kun päässä jyskytti.

Kymmenen aikaan en enää kestänyt vaan lähdin kysymään äidiltä, josko hän voisi vaikka listiä minut tai lyödä tajun kankaalle. (En ole masentunut enkä itsetuhoinen, kuolemaa toivovat ajatukset kuuluvat migreeniin) Mä en osaa kuvailla sitä, mutta tunsin kuitenkin heti, että kipu hellitäisi jos oksentaisin, mutta kun ei haluta sydä mitään... Siispä pakolla jugurttia naamaan ja välissä vessaan, mutta ei auttanut sekään. Siispä lähdin takaisin nukkumaan ja äiskä päätti soittaa lääkäriin. Mulla oli eilen migreenikohtaus, viime viikon perjantaina ja lauantaina, sitä edeltävänä perjantaina ja sitä edeltävänä perjantaina, joten alkoi vähän tuntua siltä ettei tästä tule mitään.

En saanut enää unta, koska olin nukkunut jo aikalailla paljon joten aloin miettiä asioita. Ajattelin laittaa muutamalle ystävälle jo varalta tekstiviestit, etten selviä tästä ja että he voisivat kertoa muille ystävilleni, kuinka rakkaita he ovat minulle. En kuitenkaan halunnut pilata ihmisten syyslomaa, joten ajattelin kirjoittaa paperille, kenelle äiskän pitäis sanoa ja mitä. Siitäkään ei oikein tullut mitään, kun aivot eivät toimineet joten hylkäsin senkin. Olen vissiin nukahtanut tai menettänyt tajuni jossain vaiheessa, koska on musta aukko ajatuksissani.

Äiti kuitenkin sai täksi päiväksi ajan lääkäriin ja luojan kiitos siihen mennessä pahin kohtaus oli ohi. Kohtauksen jälkeen posket ja alahuuli ovat aivan veltot puhumien on vaikeaa, joten äiti joutui mukaan lääkäriin joitain asioita selittämään. Mitään neurologisia vaivoja musta ei löytyny ja näkö on hyvä. Niskat on jumissa, joten siihen tuli tulehduskipulääkekuuri viikoksi... Pörrään siis aivan pilvessä, kun pitää ottaa kaksi 400 mg Buranaa päivässä.

Mun migreeni on siitä haasteellinen, ettei mulla oikein ole ennakko-oireita. Joskus pään läpi menee kuuma aalto, mutten oikeen sitäkään tajua, että sillon pitäs ottaa jo lääke. Ja sitten se inha särky: siitä pystyy erottamaan, onko se väsymys, nälkä, jano vai joku muu. Mä en vain pysty kuvailee sitä mimmonen kipu millonkin on. Kaiken kukkuraksi lähes mikä vaan voi laukaista kohtauksen, joten kohtauksen syytäkään ei voi eliminoida...
Migreeni on yksi hyvin tärkeä syy siihen, miksi en halua omia lapsia. Se kun on perinnöllinen sairaus suurimmalta osin, enkä halua tuoda maailmaan ihmistä, joka joutuu kärsimään tästä.

Pahoittelen tätä postausta, oli vain pakko purkaa vähän tunteita. Muistakaa kaikki, että olette rakkaita ja jos joskus sattuisi sillä lailla, että tappaisin itseni, se ei johdu teistä vaan tästä helvetin migreenistä.

Love you <3