säihkähdyksellä näytetään selviävän... onneksi

Nupulla alkoi yöllä joku ihme tauti, että se oksensi ja sillä oli verinen ripuli. Aamulla oli hyvä, että se juuri ja juuri pysyi pystyssä, eikä se halunnut syödä mitään. Ja tämä tietysti sattuu sunnuntaina ko eläinlääkärit ei ole varsinaisesti auki. Espoosta kuitenkin sitten saatiin päivystysaika ja lähettiin sinne. Nupulla on haimatulehdus ja nyt on melkoset lääkkeet, että se saatas pois. Se myös joutui nesteytykseen, tietenkin kun on koko yön oksentanu. Se oli jännä, toi tiputushommeli, ko se koko liuospussi meni hetkessä ja Nupun karvan alle kerty semmonen jännä kyttyrä, vähän niinkö kamelilla. Ja se kyttyrä oli ihan normaalia, älkääs pelästykö ja se myöskin imeytyi nopsaan sieltä.

Ko ooteltiin aikaa ja käytin Nuppua sen lääkäritalon pihalla, säikähin jo, että nyt se halvaantuu, ko se vaan käveli ja samalla päästi veriripuliaan ja sitte yhtäkkiä kupsahti maahan, eikä enää liikkunu. Sen takajalat ei kantanu ja jouduin kantamaan sen sisälle. Siellä se sitten kuitenkin onneksi alkoi taas kävellä ja pystyin huokasemaan helpotuksesta.

Tänää Nuppu ei saa syyä mitään, mutta huomenna alotetaan sitten varsinainen parantuminen. Voi kuitenkin olla, ettei Nuppu koskaan parane ja se joutuu syömään lääkkeitä koko loppuelämänsä. Mutta jos oltais menty vasta huomenna lääkäriin, vois olla, ettei Nuppu ois selviny ollenkaan... joten onni oli tällä kertaa mukana.

Anteeksi tästä, mutta oli taas pakko...