Elelipä kerran hämähäkki, jonka nimi oli Henri. Henri oli iloinen, ystävällinen ja hyvin pullea. Hänellä oli kolme hyvää ystävää: Daniel Dinosaurus, Liisa Lisko ja Sandra Sammakko. Päivät pitkät Hämähäkki Henri, Lisko Liisa, Sammakko Sandra ratsastivat Dinosaurus Danielin selässä ympäri Ihmelandiaa. Ihmelandiassa odotti joka päivä uusi seikkailu.
"Minnne olemme tänään menossa?" Daniel Dinosaurus kysyi Henri Hämähäkin tutkiessa Ihmelandian karttaa. "Minä haluaisin edelleen käydä Kauhulandiassa. Emme ole koskaan ehtineet sinne asti", Liisa Lisko kimitti Daniel Dinosauruksen hännän kärjestä. Se oli juuri kiipeämässä dinosauruksen selkään. "Sitten joudumme yöpymään jossain puolessa välissä matkaa. Emme ehdi sinne yhden päivän aikana meikäläisen vauhdilla", Daniel Dinosaurus huomautti. "Oo, kunnon seikkailu! Se sopii!" Sandra Sammakko huudahti. Ja niin kaverukset lähtivät matkaan.
Matka sujui iloisissa merkeissä. Lounasajan lähestyessä he löysivät paikan, jossa kasvoi paljon vadelmapensaita ja omenapuita. "Söisimmekö lounaan täällä?" Henri Hämähäkki kysyi ihastellen vadelmapensaita. Vastaus kuului kuin yhdestä suusta: "Sopii, on aivan kamala nälkä." Lounaaksi Liisa Lisko loihti vadelmaomenasalaattia.
Kylläisinä he jatkoivat matkaa. Vähän aikaa taaperrettuaan Daniel Dinosaurus huomasi pienen lammen. "Käydään nopeasti uimassa", hän sanoi ja pulahti veteen. "Kääksis! Mitä tapahtui? Missä olen? Plup plup!" Henri Hämähäkki oli nukahtanut Daniel Dinosauruksen selkään heidän jatkaessaan matkaa, ja nukkunut vielä, kun Daniel Dinosaurus oli mennyt veteen.
"Kaikki hyvin. Halusin vain uimaan, kun oli niin kuuma. Anteeksi, en tiennyt, että sinä nukuit selässäni", Daniel Dinosaurus sanoi, kun oli onkinut Henri Hämähäkin takaisin selkäänsä.
Illan hämärtyessä he alkoivat etsiä sopivaa leiripaikkaa. Kun sellainen löytyi, Daniel Dinosaurus kävi hakemassa vähän oksia ja risuja nuotiota varten. "Hyvää yötä!" kuului pian neljän erikokoisen tilkkutäkin alta ja kaikki nukahtivat.
Aamu sarasti hyvin kirpeänä ja aurinkoisena. Daniel Dinosaurus viritti tulta nuotioon. Hänellä oli kylmä. Liisa Lisko kuorsasi, Sandra Sammakon peitto kohoili tasaiseen tahtiin ja Henri Hämähäkki mumisi jotain unissaan.
"Mourr!" kuului jostain. Daniel Dinosaurus terästi kuuloaan. Hän töni muut hereille. "Mitä nyt?" Sandra Sammakko mumisi puoliunessa. "Joku tai jokin murisi tässä ihan lähellä, ollaankohan me jo Kauhulandiassa?" Daniel Dinosaurus selitti hiljaa. "Lähdetään katsomaan mikä se oli", Liisa Lisko kehotti.
Daniel Dinosaurus tarpoi hitaasti ja varovasti eteenpäin metsässä. "Ääni taitaa tulla tuolta", Liisa Lisko osoitti. "Mourr mourr", ääni kuului jo läheltä.
"Olemme nyt tässä ja ääni kuuluu tältä alueelta, eli Sienilandian rajalta, Kauhulandia on tuossa", Henri Hämähäkki näytti kartalta. "Jos käymme katsomassa mistä ääni lähtee ja menemme sitten tutkimaan Kauhulandiaa", Daniel ehdotti. Se sopi koko porukalle ja he lähtivät etenemään äänen suuntaan.
"Mikä tuolla on?" kysyi Henri Hämähäkki, joka oli Daniel Dinosauruksen päälaella. "Hmm, näyttää liikkuvalta kiveltä", Liisa Lisko sanoi. "Käydään katsomassa lähempää", sanoi Sandra Sammakko. He lähtivät hitaasti kohti liikkuvaa kökkärettä.
"Mourr", ääni kuului selvästi tuosta otuksesta. "Anteeksi, onko kaikki hyvin?" Daniel Dinosaurus kysyi. "Mourr, voisitko olla ystävällinen ja irrottaa minut tästä solmusta?" otus vaikeroi. "Hyvä on, minä muuten olen Daniel Dinosaurus, tuo on Henri Hämäkki, tuo tuolla Sandra Sammakko ja tuo on Liisa Lisko", Daniel Dinosaurus sanoi irrottaessaan eri kasveja otuksen ympäriltä. "Mourr, minä olen Jaakko Jättiläisetana ja asun Sienilandiassa", sanoi otus.
Kun solmut oli saatu auki, kävi ilmi, että Jaakko Jättiläisetana oli myös matkalla Kauhulandiaan. He lähtivät yhdessä matkaan.
"Mitä jos poikkeaisimme minun asunnolleni juomaan kupilliset lämmintä vadelmateetä?" Jaakko Jättiläisetana ehdotti. "Se sopii mainiosti", muut vastasivat. Jaakko Jättiläisetanan asunto oli valtavan iso kärpässieni. Ikkunoissa oli verhot ja sen edessä oli iso kukkapenkki.
"Hmm, minä taidan juoda teeni ulkona", Daniel Dinosaurus sanoi. Hän oli nimittäin liian iso kärpässieniasuntoon.
Teen jälkeen ystävykset lähtivät kohti Kauhulandiaa. Välillä he katsoivat kartasta kuinka pitkä matka oli jäljellä.
"Kuule Jaakko, miten sinä ylipäänsä jouduit siihen kauheaan umpisolmuun?" Sandra Sammakko kysyi. "Olin matkalla Karkkilandiasta kotiini ja säikähdin lähistöltä kuuluvaa töminää ja puhetta. Lähdin hirveällä vauhdilla pakoon ja sotkeuduin köynnöskasveihin. Mutta töminä ja puhe taisikin kuulua teistä", Jaakko Jättiläisetana sanoi. "Oi, pyydämme anteeksi", Sandra Sammakko sanoi.
Illan hämärtyessä he pääsivät Kauhulandian porteille. Se näytti pelottavalta hirviön päältä. Ystävykst kauhistuivat ja päättivät yöpyä vähän kauempana portista ja yrittää aamulla uudestaan.
Jaakko Jättiläisetana heräsi aamulla ensimmäisenä. Hän rupesi laittamaan aamiaista ja herätti toiset. "Nam, se oli hyvää", Liisa Lisko kehui. Jaakko Jättiläisetana kiitteli ja ystävykset rupesivat sunnittelemaan Kauhulandiaan menoa.
Päivänvalossa portti ei ollutkaan niin pelottavan näköinen ja he uskalsivat astua portista sisään.
He lähtivät kulkemaan pääpolkua pitkin. Sen varrella oli kummitusjuna, mörkökaruselli ja muita kauhulaitteita. Ystävykset viettivät siellä todella hauskan päivän. "Ei ollut ollenkaan pelottavaa", Henri Hämähäkki sanoi ja muut olivat samaa mieltä.
Kotimatkalla ystävykset yöpyivät Jaakko Jättiläisetanan sienitalossa ja sen edessä. Seuraavana aamuna he jättivät hyvästit Jaakko Jättiläisetanalle ja jatkoivat kotiin.
Loppu....
-----------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Joskus ysillä kirjoitettu tarina satukirjaa varten. On olemassa kuviakin, jotka liittyy tohon, mutten jaksa alkaa liittää niitä :P myöhemmin sitten :DD
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti