Sateenkaarilippu liehuen rakkauden puolesta

Lauantaina otin osaa ensimmäistä kertaa elämässäni Pride-kulkueeseen. Koko viikon olin pelännyt, että sää on yhtä paska kuin lähes koko kesän, mutta kuin ihmeen kaupalla aurinko paistoi! (Mistä seurasi tietty se, että käräytin rintani ja nenäni [kolmannen kerran tänä kesänä, how is is even possible?])

Ryhmämme teema oli viikset/hipsteri, mikä aiheutti omalla kohdallani pienoisen tuskan huokauksen, jos ihan rehellisiä ollaan, sillä eihän minulla ole mitään hipsterivaatteita... Viikset pummasin aNightingalelta ja onneksi kiiWin kaapista löytyi lähes koko vaatekerta. Ostin vain isot lasit ja kangaskassin ja hiphei, olin valmis! Hommasin vielä itsellebinkauan kuolaamani sateenkaarilipun, älkää kertoko äidille kuinka paljon se makso :O xD.

En laita muista ihmisistä kuvia, koska en ole pyytänyt siihen lupaa. Mutta muutama kuva itsestäni kuitenkin :)

Olen surkea ottamaan selfie-kuvia, mutta kylläpä noista nyt näkee. Siis ei noi kaikki ole itseni ottamia, ensimmäisestä kiitos L:lle ja viimosesta kiitos kiiWille :p

En tiedä miksi, mutta minulla oli aikas itsevarma olo noissa vaatteissa :o ehkä siis alan pitää tuollaisia enemmän? :D

Päätin tässä myös, että alan pitää päiväkirjaa pitkästä aikaa :p ja hain talkoolaiseksi Qstockiin, jos pääsen sinne, näen Sonata Arctican kolmanne kerran tänä vuonna... hups ^^'

ja pian saan tietää, mihin pääsen opiskeöemaan vai pidänkö välivuoden. Ensimmäinen hylkäyskirje tulikin jo, ja kyllähän se pahalta tuntui, vaikka tiesinkin ettem sinne pääse....

Mutta joo... eipä taaskaan ole muuta. Heipsun!

ps. Vien kapulan pian huoltoon taasen, ja se oikeastaan vaikuttaa ainoastaan facebookin, twitterin ja instagrammin käyttöön... tännehän tulee kirjoiteltua niin harvoin xD

I'm happiest girl alive ~

Jotkut teistä, jotka vaivaudutte blogiani lukemaan, ovat ehkä tajunneet, että minua on kiusattu koulussa. Silloisen tilanteen johdosta rakastuin System of a Downiin ja ihastuin Sonata Arcticaan ja sillä tiellä ollaan edelleen. Varsinkin Sonata Arctica on kasvattanut merkitystään elämässäni viime vuosina, kun on ollut vähän rankempaa.

System of a Downin olen nähnyt kaksi kertaa livenä. Provinssissa 2011 olin perheen kanssa asiakkaana ja Jurassicissa 2013 talkoolaisena. Sonata Arctican olen nähnyt kerran Helsingin The Circuksessa 2014 ja eilen toisen kerran Kivenlahti Rockissa vuosimallia 2014, jossa olin talkoolaisena.

Talkooinfoteltta oli päälavan takana, joten kaikki bändit menivät ohi mennessään backstagelle ja sieltä lavalle ja takaisin. Näin siis vaikka ketä!

Mutta kaikista parasta oli se, kun tulin Sonatan keikalta ja tapasin Tony Kakon (laulaja) ja Pasi Kauppisen (basisti) ja sain molempien kanssa yhteiskuvat! Tärisin innostuksesta vielä monta tuntia tapahtuneen jälkeen ja nyt kun mietin asiaa, kyyneleet kihoavat silmiini, koska molemmat olivat hirveän mukavia, pitivät tiukasti kiinni ja kumartuivat (varsinkin parimetrinen Pasi) niin että olivat vähän paremmalla tasolla allekirjoittaneeseen pätkään verrattuna. Ja siis se oli toiveideni täyttymys! Tai paremminkin en edes uskaltanut toivoakaan sitä, koska pelkäsin että silloin sitä ei kuitenkaan tapahdu... sama juttu opiskelupaikan suhteen, en uskalla toivoa mitään, koska silloin en varmasti pääse.

Ja koska olen jakanut nämä kuvat sosiaalisessa mediassa, päätin lätkäistä ne myös tänne (: tästä saatte vielä kuulla (ainakin jonain pieninä vihjauksina :D) nimmarit jäi vielä saamatta, mutta ensi kerralla sitten ;)

Mulla on kyllä sortsit tuolla alla, talkoopaita vaan on niin pitkä, ettei ne oikein näy :D ylemmässä kuvassa on Tony ja alemmassa Pasi (nämä kaksi ovat omat suosikkini, Elias olisi vieläs kolmas, mutta herra kerkesi livahtaa ohi :p)

Heipsun!

Ylioppilaskuvia

Niin... Pääsin kuin pääsinkin ylioppilaaksi! Juhlittiin melko pienellä porukalla, paikalla olivat mummi, kummini sekä tätini oman perheeni lisäksi. (Ja voin sanoa, että vaikka porukkaa oli vähän, kälätystä oli sitäkin enemmän, ja meinasipa se pinnakin palaa muutaman kerran :P) Itse en aluksi halunnut juhlia, koska ajattelin osallistua ystävieni juhlintaan, mutta äiti sai minut jotenkin ylipuhuttua... :D

Kuvat on ottanut kummisetäni, koska mihinkään studioon minä en lähde. :P Loppujen lopuksi omissa juhlissani oli alkuperäisestä suunnitelmasta jäljellä vain valkosuklaajuustokakku sekä täytekakku, mutta kyllä kaikki sitten kuitenkin kelpasi xD

Edellisenä iltana kävin katsomassa kiiWin kanssa Sami Hedbergiä Helsingissä, ja ulvoin naurusta xD kiitos!

Onnea kaikille uusille ylioppilaille ja niille, joilla vain alkoi kesäloma!

ps. Pääsykokeet on nyt ohi, koska tänään oli viimeinen! Nyt vain jännätään heinäkuun alkuun asti pääsenkö mihinkään...
pps. Tulkaa moikkaamaan Kivenlahti Rockiin jos haluatte ;)

Maanantaina on viimeiset kirjoitukset: ruotsin kirjallisen kokeen uusinta. Ei ehkä tietenkään kannattaisi sanoa, että olen menossa sen uusimaan, mutta meni jo... Viimeksi jäin kuusi pistettä vähimmäistavoitteestani, ja syytön siitä VR:ää, joka päätti perua juuri sinä päivänä täältä ihnisten ilmoille kulkevan junan joten jouduimme kaahaamaan mopolla kylmässä 15 kilometrin päähän ja olin vähällä myöhästyä koko kirjoituksista, voi siis arvella, että olin huonolla tuulella. Siispä nyt menen uusimaan, jos vaikka pärjäisin paremmin :)

Juhlistan yo-kirjoitusten loppumista sillä, että käyn maanantaina kyselemässä aikoja ja hintoja tatuoinnilleni :3 jaksan jauhaa siitä nyt aika kauan varmaankin, pyydän valmiiksi anteeksi.

Pääsykoekirjani Turun yliopistoon saapui eilen. Sitten pitäiso jostain hommata jokin kirja, joka käsittelee pohjoismaide historiaa ja yleistä historiaa 1500-1700 -luvuilla. Voi kun kiva :S Toukokuun loppu ja kesäkuun alku meneekin soveltuvuus- ja pääsykokeissa. Ja sitten kun ne ovat ohi, voisin ehkä kirjoittaa jotain muutakin kuin vain faktat tiskiin -esseitä... ja voisin nukkua rauhassa... ja lukea kirjoja. Ajatelkaa, kirjahyllyssäni on 8 kirjaa, joita en ole lukenut! Se on jo häpeä...

Ja sitten kun lakkiaiset ovat ohi, rapsautan hiukseni takaisin mahdollisimman lyhyiksi. Nyt niitä täytyy vähän kasvattaa, koska äidilläni on jokin visio sen ylioppilaslakin kanssa... Pitäisi vähän miettiä myös niitä juhlia... varsinaisena päivänä en niitä ole pitämässä, että pääsisin Chichirin juhliin ja että hän pääsisi omiini, mutta en oikein tiedä, pidänkö mitään... toisaalta äiti opiskelee kokiksi, joten hänenhän pitäisi osata tehdä jotain hyvää? Ja olisihan se ihan mukavaa saada lahjoja ja huomiota, en vain pidä siitä järjestämisestä...

no... mietitään sitä sitten, mutta nyt: Heipsun c:

Voi kyllä... Olen vieläkin elossa.

Aina se päivittely jää hieman heikoksi... Pyydän anteeksi. Kokoanpa siis tähän tällaisen kokoelmapostauksen, joita on viime aikoina tullut useampikin :)

29.1.2014 (kyllä, menemme näin pitkälle menneisyyteen)

Keskiviikko, keskiviikko
Tiistain sisko
tulethan pian

Olen odottanut tätä päivää joulukuun alusta (vai marraskuun lopusta?) lähtien kun varasin liput Sonata Arctican 15th Anniversary Tour-konserttiin Helsingin Circukseen. Samaisena päivänä tutustuin äidin koulukavereihin (näin sivumainintana). Äitini päätti vaihtaa alaa kahdeksantoista vuotta kestäneen kotiäitiyden jälkeen ja opiskelee nyt kokiksi. Hän valmistuu syksyllä. Jos haluatte törmätä hänen ruokiinsa, käykää syömässä Kirkkonummen Bistro Omatissa, hän on siellä työssäoppimisessa ensi viikosta lähtien neljä kuukautta. Kun olen maininnut ystävilleni, että äiti opiskelee kokiksi, valtaosa on huomauttanut, etteihän hänen tarvitsisi opiskella mitään sellaista, ruuat ovat selvästi kelvanneet ilman koulutustakin :) olen nämä terveiset aina välittänyt äidilleni, jotta hän saisi hieman itsetuntoa. (Sitä hän on tarvinnut, koska opettaja on aika huono ja lyttäävä ollut.)

Mitä nyt eksyin aiheesta. Siis. Jonotin kaksi tuntia hyytävässä viimassa konserttipaikan edustallaja kadotin hetkeksi varpaani. Tutustuin jonossa erääseen tyttöön ja tämän äitiin, jotks olivat valmiita pitämään minulle paikkaa, jos haluaisin käydä lämmittelemässä välillä. :')

Pääsin vihdoin sisälle ja ETURIVIIN! Ja voin sanoa, että ensikertalaisena eturivissä oleminen oli aika mahtavaa... :D Olin kyllä valmis antamaan paikkani tämän jonossa tapaamani tytön äidille, joka oli valtaisa Elias-fani, mutta eipä hän siihen halunnut (: tämä tyttö lupasi lähettää ottamiaan kuvia minulle,  koska akkuni oli niin vähissä, ettei puhelimeni suostunut enää yhteistyöhön.

Keikka kesti kaksi tuntia ja ilman lämppäriä. Ja ah... Lähes kaikki toivomani kappaleet olivat mukana. Ja lopuksi sain vielä plektran! :) ja kun pääsin kotiin olin seitsemännessä taivaassa, kärsin hirveästä migreenikohtauksesta ja olin kuolemanväsynyt mutta kuitenkin niin onnellinen. Ja kaikki tämä jylläsi päälläni yhtäaikaa....

Se siitä sitten (:


Helmikuussa oli ruotsin ja englannin kuuntelut. Ne meni nöin alustavien pisteiden perusteella ihan hyvin.

Sain hommattua itselleni ylioppilasjuhlamekon.

Olen lukenut yhteiskuntaoppia niin paljon, että korvista tulee jo ulos, mutta en ole varmaan vieläkään opiskellut sitä tarpeeksi.

Kun minulla on 17.3. ollut viimeinen ylioppilaskoe, alan hyväksyä mahdollisimman monta työtarjousta ja säästää rahaa. Sitten alan selvittää tatuointien hintoja ja jos mahdollista, myös asiakkaiden kokemuksia. Tavoitteenani olisi saada tatuointi ennen lakkiaisia. Chichiri on sen minulle jo piirtänyt ( tosin, koska olen ikävän vaativa tapaus, hän joutuu piirtämään sen vielä kerran, anteeksi!) Jos olen oikein arvioinut, se pitäisi hommata toukokuun puoliväliin mennessä, että se kerkeäisi parantua ennen lakkiaisia.... uuuu, jänskääää

Yhteishaku alkaa ensi viikolla ja yäk. Toisaalta, itselläni on mitä luultavimmin ainoastaan yksi varsinainen pääsykoe ja muut ovat soveltuvuuskokeita, mutta tästä en ole aivan varma. Paikkojen järjestyskin on hieman epäselvä vielä. Ja mitäs sitten jos en pääsekään opiskelenaan minnekään? Mitäs sitten teen? Lukiokin vei niin paljon aikaa, ja jos yliopistokin lykkääntyy vuodella, olen ties kuinka vanha ennen kuin pääsen "oikeisiin" töihin....

Ja taas toiseen aiheeseen:
Katsoin keskiviikosta torstaihin ensimmäistä kertaa elämäni aikana Taru Sormusten Herrasta -elokuvat. Ja totta kai pidennetyt versiot. Ja nyt ihmettelen, miksen ole katsonut niitä aiemmin? Ne ovat varmaan parhaita fantasiaelokuvia ikinä. Siis toteutuksen kannalta. Kirjoja en ole vielä lukenut, mutta toivottavasti saisin sen jättiläisen, jossa ne kaikki ovat, ylioppilaslahjaksi. Tämä hurahtaminen tapahtui siinä vaiheessa kun kävin kavereideni kanssa katsomassa Hobitti kakkosen ilman, että olin nähnyt ykköstä tai LOTR-elokuvia. Fiksu lapsi. Mutta olen nyt kyllä jo katsonut ykkösenkin, älkää huoliko! :) Hobittikin olisi mukava saada kirjana. En voi vielä sanoa, meneekö Taru Sormusten Herrasta -kirjat Perillinen -sarjan ohi, aika näyttää :) Elokuvat ainakin meni, tosin siihen ei paljon tarvittukaan, Eragon on sen verran surkea elokuva... xD Ainoa hyvä asia siinä elokuvassa on Brom... mutta takaisin Sormukseen. Minun piti sanoa jotain jostain... Niin, en oikeastaan pidä tästä näyttelijästä Dominic mikä-lie-sukunimensä-on, joka näyttelee Merriä tai Pippiniä (ne menee vielä sekaisin), koska joka elokuvassa/sarjassa, jossa olen hänet mähnyt, hän on varsin ylimielisen oloine ällötys, mutta tässä olikin aivan erilainen... Pidin Merristä ja Pippinistä todella paljon. Klonkkukin sai hieman sympatiaa osakseen silloin kun ei ollut... klonkkumainen :D Ja toki Legolas ja Gimli varasti hieman shown aina välillä :p Ja olisikohan siinätatarpeeksi tästä aiheesta?

Muuta merkittävää tässä ei vissiin ole tapahtunutkaan? (Siis sellaista mullistavaa, toki on paljon kaikkea pientä tapahtunut)

Ehkäpä pääsisin kirjoittamaan jotain viihteellistä pian kun kirjoitukset on ohi.

Ottakaa yhteyttä, jos haluatte käydä joskus kahvilla tai jottai, olen surkea aloittamaan suunnittelua :D

Heipsun!!

Terve taas! (Pitkästä aikaa...) On ollut aika kiire tässä viime päivinä,  kun on pitänyt lukea yhteiskuntaoppia ja tehdä kaikkea muutakin inhaa...

Mutta ajattelin nyt vähän kertoa, mitä kuuluu.
Eli eli.... Aluksi: Hyvää alkanutta vuotta 2014. Kyllä. Nyt minä vasta muistan sitä toivottaa... ^^' Vuosi alkoi meillä hieman poikkeuksellisissa oloissa, koska vietimme uuden vuoden päivän (pitäisikö se kirjoittaa yhteen?) autossa matkalla pohjoisesta takaisin etelään.

Sonata Arctican konsertti lähestyy ja siitä jaksan nyt sitten varmaan aika pitkään meuhkata. Siis tämä 15th Anniversary Tour... Uuuuuuu xD Tilasin tänään itselleni ihanaisen Sonata-hupparin, joka kyllä söi kuuskymppiä tililtä, mutta mitäpä sitä rahojaan säästelemään, eikös se näin ole?

Päätin aloittaa astetta terveellisemmän elämän vuoden alusta. Ajattelin, että jätän limut, karkit ja hampurilaiset pois vähäksi aikaa ja alan käyttöön tuota meidän omaa privaattikuntosalia hyödyksi. Tähän mennessä olen ollut siellä kaksi kertaa, kun olin tuossa välissä kipeänä. Limut on ollut hyvun vaikeaa jättää pois, samoin suklaa. Ja aina sillon tällöin on tullut iloisesti repsahdettua... Tätä uutta elämäntyyliä en alouttanut siksi, että pitäisin itseäni jotenkin lihavana ( koska vaikka pullea olenkin, en ole lihava) vaan oikeastaan sen takia, että aloin huolestua siitä, että alan olla diabetes-riskiryhmässä. Olisi mukavaa saada vähän vyötäröltä pois, ettei käy huonosti. Ja kunnonkohotuskuuri tulee tarpeeseen, sen verran vötky olen xD

Haluan kovasti kiittää aNightingalea blogipalkinnosta, ajattelin kyllä pistää hyvän kiertoon, mutten sitä ole vielä saanut aikaan ^^'

Lopuksi haluan muistuttaa, että lauantaisin tulee Putous ja nyt sunnuntaina alkaa Uusi Sherlock! Ja sunnuntaina tulee myös viimeinen Hercule Poirot ikinä, katsokaapa sekin!
Lopuksi: Onko suosikkeja Putouksen sketsihahmokilpailussa?

Heipsun! :)

Haasteista haastavin

Haasteen säännöt:
- Jokaisen pitää kertoa 11 asiaa itsestään.
- Pitää vastata haastajan 11 kysymykseen.
- Täytyy keksiä 11 uutta kysymystä.
- Täytyy valita 11 bloggaajaa.
- Täytyy kertoa, kenet on haastanut.
- Ei takaisin haastamista.


11 asiaa minusta:

1. Olen saamaton. Tämän tekstin kirjoittamiseen tulee todennäköisesti menemään paljon enemmän aikaa kuin oikeasti ajattelin. En saa millään luettua ylioppilaskokeisiin...

2. Rakastan kirjoittamista! Heitin runot menemään ja aloin enemmän keskittyä proosaan, ja kyllähän sitä tekstiä syntyy, laadusta en tiedä xD Kirjoittamisen avulla voin vajota omaan maailmaani...

3. ... ja oma mielensisäinen maailmani on turvapaikkani. Voin olla se kuka haluan (ja se vaihtelee päivittäin) ja voin kehitellä kaikenlaisia typeriä pikkudraamoja, joiden osia esittävät oikeat ja fiktiiviset hahmot. (En ole hullu!) Omaan maailmaan pakeneminen on aina ollut eräs keinoistani irtautua ikävistä hetkistä, ja viime aikoina siitä on tullut vielä tärkeämpi osa rentoutumistani.

4. Pidän hömppäsarjoista ja -elokuvista. Siis sellaisista sarjoista kuin Lemmen Viemää, Emmerdale, Tuhkimotarina, Valehtelevat viettelijät, Gossip Girl... ja sellaisista elokuvista kuin High School Musical, Valentine's Day, Rakastunut Bestman ja niin edelleen.

5. Kuuntelen valtavasti musiikkia. Lempibändejäni ovat tällä hetkellä System of a Down (on muuten ollut aina vuodesta 2005 asti), Sonata Arctica (vuodesta 2007) ja maNga (vuodesta 2008, 2009 tai 2010). Kuuntelen paljon kaikenlaista muutakin musiikkia, kesällä esimerkiksi The Wantedia ja One Directionia... mutta ei ikimaailmassa Justin Bieberiä :S :D

6. Musiikinkuunteluun liittyen... Tavallaan häpesin pitkään omaa musiikkimakuani, johon tosiaan kuuluu pop-kappaleita ja rock-kappaleita ja pelkäsin aina, että joku kuulee kuulokkeiden läpi, että kuuntelen Backstreet Boysia tai jotain sen kaltaista, joten kuuntelin julkisilla paikoilla ainoastaan Systeemiä tai jotain tällaista, koska en halunnut, että kukaan ajattelisi, että olen ns. normaali tyttö, joka kuuntelee tyhjänpäiväisiä ralleja. Nyttemmin olen kyllä päässyt siitä eroon :D

7. Haluan muuttaa Jyväskylään. Olen ties kuinka pitkään jo halunnut muuttaa, mikä sinänsä on hieman kummallista, sillä en ole koskaan oikeastaan käynyt Jyväskylässä, eikä siellä asu ketään sukulaisiani tai muita tuttuja. Ajamme kylläkin siitä vähintään kerran vuodessa ohi, kun menemme Tornioon.

8. Kuulemma puhun murteella. Jos näin on, puheessani sekoittuu pohjoisen murre, Turun murre (Suomen kuuluisin koira, hah hah) ja pääkaupunkiseudun murre. Itse huomaan kyllä sen, että kun olen esimerkiksi viikonlopun ollut pelkästään kotona vanhempien seurassa, puhun aivan eri tavalla kuin jos olisin ollut viikonlopun paraislaisten kanssa. Yläasteen alussa yritin parhaani mukaan häivyttää kaikki mahdolliset rippeet murteestani, koska kuudennella luokalla opettajani siitä minulle huomautti turhan ikävästi. Tässäkin tapauksessa olen nykyään fiksumpi, enkä yritä peitellä sitä. Se on osa minua ja olen siitä ylpeä!

9. Minulle on taas iskenyt hirveä hinku ottaa pari lävistystä naamaani. Molemmin puolin alahuultani nimittäin... Ajattelin, että se vaihe olisi jo mennyt ohi, koska ensimmäisen kerran tätä ilmeni yläasteen loppuaikoina, mutta ei selväsitkään. Tiedän kyllä, etten voi ottaa mitään koristuksia naamaani, koska silloin varmaan menetän työpaikkani, mutta aina saa haaveilla? :)

10. En ole koskaan seurustellut kenenkään kanssa ja siitä olen kyllä varsin ylpeä! En tunne minkäänlaista tarvetta poikaystävälle tällä hetkellä. Ihastun kyllä varsin helposti ja näin, mutten koskaan oikein voi ajatella ihastustani poikaystävänäni.

11. Pelkään pimeää ja perhosia. Pimeää olen alkanut pelätä vasta viime aikoina, kun tollona menin katsomaan erään kauhuleffan kavereiden kanssa. Perhosia olen pelännyt jo pitempään, aluksi kylläkin lähinnä vain yökkösiä sillä näin kerran painajaista sänkyni kokoisesta yökkösestä, jolla oli torahampaat ja kaikki. Ja siitä lähtien olen juossut kiljuen pakoon, jos jokin tällainen lentävä öttiäinen on tullut kohti.


Minulta kysyttiin:

1. Jos sielusi olisi jonkin värinen, minkä värinen se olisi? Tai vaihtoehtoisesti, minkä soittimen kuuloinen?
Kuinka tekisikään mieleni vastata, että sieluni kuulostaa rauhoittavalta tuulikellolta, mutta se taitaisi olla melko suuri vale... Paras vaihtoehto olisi jokin hieman epävakaa soitin, esimerkiksi didgeridoo. Väreistä toivoisin, että sieluni olisi räiskyvä, mutta siinäkin voisi olla paras sellainen öljyn värinen, joka on eri suunnasta erinäköinen?

2. Mikä on varhaisin muistosi tästä elämästä?
Hmm... Varhaiset muistoni menevät aikajärjestyksessään hieman sekaisin, en ole aivan varma, mikä on tapahtunut ensin. Eräs on ajalta, jolloin nukuin siskoni kanssa vielä samassa huoneessa, ja meillä oli molemmilla hirveä yskä. Meidän siis piti hakea yskänlääkettä apteekista. Apteekkari oli leppoisa mies, joka antoi ohjeeksi, että tabletti pitää ottaa pimeässä. Siispä kun oli aika ottaa lääkettä ja mennä päiväunille, vedimme verhot kiinni, että huoneeseen tuli melko pimeää ja otimme lääkkeen ja nukuimme äidin kanssa samassa sängyssä. Toinen muisto, joka on varmaan aikalailla samoilta ajoilta, on se, että nukuimme kesällä siskoni kanssa takkahuoneessa, joka oli viileämpi kuin yläkerta ja leikimme sellaista leikkiä, jossa toisen päälle kasattiin jokaikinen peitto, pehmolelu, tyyny ja yksi patja ja sitten otettiin kuva ja sitten sai ponnahtaa sieltä ulos. Ja heti perään oli toisen vuoro. :)

3. Synnyt seuraavassa elämässä eläimenä. Minä eläimenä haluaisit syntyä ja miksi?
Tahtoisin olla jokin leppoisa eläin, josta kaikki pitävät. Pandan tai koalan elämä voisi olla mukavaa :) Olisi myös mukavaa, jos minusta olisi hyötyä sukupuuton estämisessä, jos ymmärrätte mitä tarkoitan ;)

4. Jos saisit antaa lapsellesi yhden neuvon elämää varten, minkä neuvon antaisit?
Kaikilla on oikeus olla oma itsensä, ei vain sinulla. Kunnioita tätä perusoikeutta kaikessa toiminnassasi.

5. Saat kutsua kanssasi illastamaan viisi ihmistä, ketä vain. Eläviä tai jo kuolleita, mistä tahansa kansallisuudesta. Keitä kutsuisit?
Hui, kuinka jännittävä kysymys! (Oletan, että saan ystävieni kanssa illastaa ihan koska vain, tämä on vähän sellainen arvovaltaisempi illallinen? :))
No niin, mietitäänpä... Onko suuri yllätys, jos ilmoitan, että ensimmäisenä kutsun saisi Serj Tankian? :D Sitten eräs henkilö voisi olla John Cleese (jos saan toivoa sitä nuorempaa versiota, joka on Monty Pythonissa mukana? XD) Voisi olla mukavaa tavata isäni isä, jota en ole koskaan tavannut. Voisi olla mukavaa kutsua joku kaunis nainenkin, mutta kun nyt lyö tyhjää sillä saralla... tuota tuota... Oi joi, Cary Grant voisi olla mukavaa kutsua, sekä Jerry Lewis. No niin, eipä sinne sitte sitä naiskauneutta siunaantunut. No joskus toiste sitten, eh? :D

6. Olet ollut kauan erossa rakkaasta ihmisestä. Miten kirjeesi hänelle alkaisi?
Apuvaa... Olen aina ollut surkea kirjoittamaan kirjeitä... (Tämä ei ole se alku!!!)
"Morjens! Eipä olla pitkään aikaan nähty... Aivahan tässä on kerennyt jo ikävä tulla! Olisi mukavaa nähdä kasvotusten, kun en oikein saa puettua ajatuksiani sanoiksi." (No olipas taas...)

7. Mitä kannat aina repussa/laukussa/taskussa mukanasi?
No taskussa on aina puhelin ja kuulokkeet. Laukussa on lompsa ja kalenteri ja paaaaljoooon nenäliinoja (koskaan ei voi tietää, iskeekö itkukohtaus vai hirveä nenäverenvuoto....)

8. Jos saisit lukea elämäsi aikana vain yhden kirjan, mikä se olisi?
Uaah, tällaiset kysymykset ovat minun kaltaiselle lukutoukalle silkkaa kidutusta! :) Vain yksi kirja?! Saanko valita sarjan?? :D
No, kirjoista lukisin varmaan Sinuhe Egyptiläsen, koska se on piiiitkä (XD), juonellinen ja viihdyttävä, mutta se on myöskin kantaaottava.
(Jos saisin valita yhden kirjasarjan, ottaisin Christopher Paolinin Perillisen, ah! :))

9.   Minkä muotivillityksen poistaisit katukuvasta?
Napapaidat ja korkeavyötäroiset housut (varsinkin yhdessä)

10. Saat jonkin luonteenpiirteen/taidon ihailemaltasi ihmiseltä. Minkä ja keneltä?
No tuota tuota...
Olisi ehkä mukavaa olla sellainen ihminen, joka pystyy hahmottamaan tilanteen vaatimat teot, kuten esimerkiksi Sherlock Holmes (Voi kyllä, otan tähän nyt fiktiivisiä henkilöitä). Monesti, kun iskee tukala tilanne, ei oikein saa mitään tehtyä, koska ei oikein voi hahmottaa, mitä oikeastaan tapahtuu.
Ja jos ihan oikealta ihmiseltä pitäisi jotain ottaa, Sadelinnun sanavalmius voisi olla ihan kätevää tai ObviouslyCleverin sarkasmi :)

11. Lempikansansatusi? Miksi?
Uaah, kun meillä ei oikein kansansatuja luettu, enemmän Nalle Puheja ja tällaisia. Satujen muisteleminen on siis kovin hankalaa... Hmmm...
En tiedä, onko se kansansatu, mutta pidän kovasti siitä tarinasta, jossa on 12 tanssivaa prinsessaa (en ollenkaan muista, mikä sen nimi on, mutta Grimmin veljesten satu se on). Televisiosta tuli sellainen lastenohjelma, jossa kerrottiin Grimmin satuja, silloin kun olin pieni. Kertojana toimi tämä eräs suomalainen näyttelijätär, jonka nimi muistaakseni oli jotain Sinikan tapaista (surkea muisti, tiedän ^^'). Hän esitti kaikki hahmot ja kertoi sadun ja se jäi jotenkin mieleeni. (Tällä hetkellä en kyllä muista ollenkaan miten tarina loppui :O)
Ja tämä toinen, joka ei tässä maailmassa ole kansansatu, on Siuntio Silosäkeen Kolme veljestä. :) Se on vaan parasta koko kirjassa :))


Minun kysymykseni teille:
1. Jos muistelet lapsuuttasi, mikä on ensimmäinen tuoksu, joka tulee mieleesi?
2. Sinua on pyydetty kertomaan kolmannen luokan oppilaille jostain aiheesta, joka on sydäntäsi lähellä. Mistä kertoisit? Miksi? Mitä sanoisit?
3. Jos saisit kehittää kasvin, jolla olisi jokin erikoinen ominaisuus, minkälaisen kehittelisit? Juokseva heinä, puhuva puu...?
4. Millä tavoin mielestäsi sodat voitaisiin lopettaa?
5. Mitä kertoisit nykypäivästä (siis 2000-luvusta) lapsenlapsillesi?
6. Minkä klassikkoteoksen haluaisit lukea?
7. Mikä on tähänastisen elämäsi suurin saavutus?
8. Kuinka aloitat keskustelun tutun ihmisen kanssa? Entäs hieman vähemmän tutun?
9. Jos saisit valita ihan minkä tahansa paikan, olemassaolevan tai fiktiivisen, missä vierailisit?
10. Millainen on suurin unelmasi?
11. Miksi?


Haatan seuraavat blogit (jos teidät on vastikään haastettu, ymmärrän, jos ette tee tätä :))

jhellouCupcake
Minulla on siivet kimalaisen
Bogeyn blogi (Nimi on liian vaikea minulle ^^)
SCoctail
With A Twinkle

Ja siinäpä ne olivat, kun en muita tunne/seuraa.

Heipsun!